Päivölän Kanalauma 2016 | perjantai

Viimeinen aamu Päivölässä koitti harmaana ja sateisena, jota oli ainakin myös minun mieleni. Joka vuosi viimeinen aamu on ollut kaikista haikein ja sitä se oli myös tällä kertaa. Aamupalan jälkeen teimme aamutallin yhdessä, ja kun ensimmäisten joukossa olin hyödyttömänä, siirryin jo muutaman muun kanssa siivoamaan pukkaria. Aika vierikin nopeasti, ja olimmekin sen verran tehokkaita, että kamat myös aitoista oli jo kymmeneen mennessä kasattu. Vielä ehdimme siis jutella ja säheltää omiamme, kunnes oli 10.30 ruoan aika, joka ylsi omalla listallani myös yhdeksi suosikiksi! Harmi vain, että noin aikaisin ei ihan hirveä nälkä vielä ollut, joten ei sitä jaksanutkaan syödä hirveän paljon. Täyttelimme siinä samalla palautelaput ja jätimme meidän leiriltä muiston vieraskirjaan. 

Seuraavaksi oli jo aika hakea hevoset ja ensimmäisen ryhmän laittaa ne valmiiksi ja suunnata pikkuhiljaa kohti maneesia. Joukkueethan menivät tällä kertaa näin: 

Päivölän Batmanit

Sanni - Prins (meni 2x)

Roosa - Fidla

Eve - Hlökk

Senja - Faxa

Sonja - Pokkis

Päivölän Supermiehet

mie- Kunst

Tiia - Pokkis

Krista - Hlökk

Siru - Faxa

Henna - Fleygur

Sanna - Gaefa

Kisarata

Ehdin hetken katsoa toisen ryhmän verryttelyä ja muutaman ensimmäisen suorituksen, kunnes lähdin laittamaan Kunstia valmiiksi. Olin sen jo aikaisemmin harjannut ja katsonut kaviot, joten nopsasti vain suitset päähän ja omat varusteet päälle ja kohti maneesia. 

Rata suoritettiin siis ilman satulaa. Hieman oli aluksi sopeutumisongelmia kun en leirin aikana kertaakaan ehtinyt menemään Kunstilla ennen tätä, mutta hyvin silti selvittiin. Kaasu hirtti verkassa vähän kiinni ja ensimmäiselle verkkahypylle ei sitten tultukaan, koska Kunst päätti suihkahtaa ohi esteestä. Seuraavalla yrityksellä sain sen kuitenkin pidettyä paremmin suorassa ja pääsimme yli.

Me lähdimme Kunstin kanssa koko joukkueen viimeisenä eli ankkurina. Rata meni oikeastaan tosi hyvin, Kunst pysyi nahoissaan (saattaa johtua siitä, että juuri ennen omaa suoritusta annoin raipan pois jonka sitten Roosa (leiriavustaja) taidokkaasti pudottikin maneesin seinien väliin). Ainut missä kohtaa meinasi pieni paniikki iskeä, oli tuo este ennen viimeistä rallisuoraa. Ihan suora tie siihen saatiin ja laukassa tulin, mutta viimehetkellä Kunst kiilasikin toiseen laitaan ja yritti ohi. Onneksi tajusin toimia saman tien ja sain kuin sainkin Kunstin tyrkättyä esteestä yli, tosin aika jäätävällä loikalla. Oman ratani jälkeen kokoonnuimmekin katsomon eteen riviin ja meistä otettiin muutamat kuvat. Kuvauksia jatkoimme myös tallin pihassa. 

'

Viimeistään siinä vaiheessa kun laskeuduimme tallin pihassa selästä alas, sitä oikeasti tajusi että tämä on ihan kohta tässä. Hoidimme yhteistuumin vielä hevoset pois ja vein Kunstin pihattoon ja sanoin viimeiset heipat. Siirryimme sitten kaikki porukalla käsien pesun jälkeen viimeistä kertaa pöytään tällä porukalla. Haimme kakkua ja mehua ja vielä höpöttelimme siinä, kunnes Maria pääsi ääneen ja alkoi kertoa meidän viikosta ja leiristä sekä kiitti kaikkia. Tässä vaiheessa en itse kyennyt enää kyyneleitä pidättelemään. Pienen hetken jälkeen meille selvisi myös tulokset, ja tällä kertaa meidän joukkueemme voitti! Jokaiselle jaettiin vielä nuo Päivölän kultaiset hevosenkengät. Kävimme ottamassa vielä ulkona muutamia kuvia, jonka jälkeen useiden halien ja pienten itkukohtauksien jälkeen viimeisen kerran leiriläisenä lähdin ovesta ulos. 

Huh, hieman venähti näiden postauksien teko, mutta nyt ne on vihdoin saatu valmiiksi. En voi mitään muuta kuin kiittää kaikkia tämän kesän leiristä ja jälleen kerran aivan huikeasta viikosta. Aika kului todella nopeasti, enkä olisikaan halunnut että tämä loppuu näin "pian". Eli haikein mielin kerron, että tämä kesä 2016 oli viimeinen kesä jonka vietin Päivölässä leireillen. On aika siirtyä eteenpäin elämässä ja sulkea yksi erittäin merkittävä ovi. Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut viettää viisi kesää näin upeassa paikassa, hienojen ihmisten ja ihanien issikoiden kanssa. Nyt kuitenkin kohti uusia haasteita. 

The best thing about memories is making them

Kiitos Päivölä♥

Päivölän Kanalauma 2016 | torstai

Toisiksi viimeisenä aamuna saimmekin nukkua hieman pidempään, eli herätys oli vasta 7.45. Teimme taas perus aamutoimet ja tällä kertaa meidän ryhmä ratsastikin ensimmäisenä. Miun toiveita oli kuunneltu, ja pääsinkin vielä uudestaan Fafan selkään. Hain siis jo totuttuun tapaan Fafan sisälle ja laitoin sen rauhassa kuntoon, tällä kertaa suitsienkaan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Yhdeksän maissa kivuttiin maneesissa heppojen selkään, ja aloiteltiin leirikisaharjoitukset meidän tunnin kesken. 

Tunnista ei valitettavasti ole kuvia, sillä toisella ryhmällä oli kädet täynnä töitä. Pari videopätkää kyllä löytyy, mutta ne näette leirivideosta. Fafa toimi tällä kerralla jo paljon paremmin ja pääsin sisään heposen ajatusmaailmaan paremmin, kun oli jotain käsitystä jo herkkyystasosta ja siitä, millaisia apuja tuolla selässä pystyi käyttämään. Kaikki sujui kuitenkin ihan superhyvin. sillan kanssa otettiin varman päälle ja kävelin maastakäsin sen yli muutaman kerran kunnes hyppäsin selkään takaisin ja sitten kokeiltiin kerran uudestaan. Ongelmaa ei ollut, joten siirryimme radalla olevaan esteeseen, joka sekin ylittyi oikein mallikkaasti. Hieno Fafa♥ Fafaa jäi kyllä erityisesti ikävä, toivottavasti pääsisin vielä joskus kapuamaan tämän hienon issikan selkään! Nyt kuitenkin takaisin leiriin. 

Tunnin jälkeen hoidimme hevoset pois ja ehdimme hetkeksi katsomaan toisten harjoituksia. Heidän tuntinsa jälkeen oli muistaakseni pieni huilitauko ja ruokaa, jonka jälkeen heittäydyimme villeiksi kun pääsimme ajamaan RC - autoilla. Itsehän olin tässä aikamoinen tunari, enkä päässyt ikinä edes puolta kierrosta ilman että ajoin radalta ulos. (Varokaatte kaikki sitten vuoden päästä, liikenteessä nähdään ;) ) Hauskaa oli kuitenkin ja kunniaa niille jotka homman handlasitte paremmin kuin mie :D Autoilun jälkeen oli taas vapaa-aikaa ja päätimme mennä ottamaan kuvia hoitohevosten kanssa. Itse valitsin poseerauskaverikseni tietysti Fleygurin, olihan meidätkin ikuistettava♥ Puunattiin siis issikat puhtaiksi ja pusikkoon mars! Kiitos näistä kuvista Sirulle!

♥

Kaverikuva, Senja ja Fra'mi vasemmalla

Näistä kuvista tuli ihan superkivoja ja kesäisiä ja olisinkin voinut spämmiä kaikki someni niitä täyteen. Kuvaushetken jälkeen taisi olla välipalaa ja päivän toisen aktiviteetin aika eli seinäkiipeilyn. Tämä luonnistuikin itseltäni tällä kertaa yllättävän hyvin vaikka taukoa oli ollut jo peräti kaksi vuotta. Rankan urheilusuorituksen jälkeen saimme hetken huilitauon ennen kuin oli kenties leirin parasta ruokaa nenän edessä. Grilliruoka♥ Kanalle erityisesti pisteet, oli hyvää! 

Ruokailun jälkeen teimme jo valmiiksi iltatallin porukalla ja kun kello oli 20.00, meidän ryhmä lähti hakemaan yö/iltamaastoon hevosia. Omalle kohdalle osui Ofelia, jonka halusinkin kun en sitä sitten edelliseen maastoon saanut. Hoidettiin hepat kuntoon suht ripeästi ja 20.30 lähdimme tallin pihasta. 

Huhhuh enpä ennen ole ollut tuollaisessa maastossa kuin mitä tämä oli! Menimme koko matkan kyllä reippaasti, mutta viimeistään toisella laukkapätkällä alkoi ralli jollaista en ennen ole kokenut. Roosa (leiriavustaja) kuvasi tämän mäkipätkän videolle samaan aikaan kun paahdettiin menemään aikamoista vauhtia. Seuraava pätkä olikin sitten vielä äkäisempi lähtönsä puolesta, ehdin juuri ja juuri laittamaan puhelimen takaisin taskuun kun edestä kuului että "Sitten mennään" ja Ku'nst lähti edestä vetämään sellaista kyytiä, että vedet melkein valui silmistä ja Ofelian kanssa tultiin perästä vähintään yhtä kovaa (Ofelia olisi varmaan mennyt vielä kovempaakin) Loppumatkasta otettiin sitten hiukan rauhallisemmin ja silti olimme vielä aikataulusta edellä ja vielä kuulemma pitempi reittikin mentiin. Hauskaa kuitenkin oli, tuota maasto on juuri parhaimmillaan.  Tallilla hoidimme hevoset pois sillä aikaa kun toinen ryhmä oli vuorostaan maastossa. 

Kun muut tulivat, teimme iltatallin loppuun ja siirryimme perinteiseen tapaan iltapalalle ja juttelemaan tallitupaan. Viimeisen illan kunniaksi saatiinkin siellä viettää aikaa pidempään kuunnellessa Roosan lappitarinoita. Puolen yön jälkeen siirryimme aittoihin ja tässä vaiheessa itse majoituinkin viimeiseksi yöksi Sannan aittaan (Tiia siirtyi ylös), koska en vain enää uskaltanut nukkua omassamme. Tältä leiriltä jäi ainoana miinuksena traumat lukeista, niiden kanssa kun nukkuu useamman yön niin ei hirveästi enää houkuttele nähdä pitkäjalkoja missään muodossa. 

Päivölän Kanalauma 2016 | keskiviikko

Aamu alkoi taas 06.50 herätyksellä ja aamupalalla. Tänään oli heti aamusta luvassa maastoesteitä. Meidän ryhmiä vähän sekoiteltiin ja olinkin tällä kertaa jälkimmäisessä ryhmässä Glodilla. Ennen kuin kuitenkaan pääsin ratsastamaan, oli meidän vuoro taas tehdä aamutalli eli putsata karsinoita ja lakaista. Olin putsannut jo edellisaamuna muutaman karsinan, joten miun hommaksi jäi lakaisu Senjan kanssa ja ehdittiin vielä hetkeksi kuvaamaan ensimmäistä ryhmääkin.

Aika menikin nopeammin kuin kuvittelin ja siinä 08.40 tajusin, että eihän Glod ole tietenkään vielä edes sisällä ja tasalta pitäisi olla selässä. Siitä sitten lähdin juoksujalkaa hakemaan junnua laitumen perimmäisestä nurkasta. Tästä opimme, että kannattaisi katsoa kelloa... Onneksi Sanni pystyi auttamaan miuta Glodin kanssa ja ehdittiin juuri sopivasti ulos. Kävelimme alkukäynnit ympäri pihaa ristiin rastiin ja sitten aloimme ravissa kiertämään maneesia. Pian tien puolella lisäsimme myös puomit mukaan. Glod viipotti menemään aikamoista vauhtia ja jarrut oli aika pahasti välillä hukassa, jalat vaan vei kun baana oli auki! 

Kun homma oli jotenkuten hallinnassa, pääsimme tulemaan jo ensimmäiset esteet eli tukit Flowparkin puolella. Ensimmäiselle tultiin ravissa ja sen jälkeen jatkettiin laukassa ja kierrettiin maneesin toiselle puolelle, jossa sai tulla puomit ravissa jos ratsu oli hallinnassa. Noh, Glod kyllä hyppäsi kiltisti molemmat tukit ihan reippaasti joka oli oletettavissa, mutta mutkan jälkeen ei kääntyminen onnistunutkaan ihan niin kuin kuvittelin, ja jarrujen sekä kääntävien apujen ollessa hukassa päädyimme puskaan. Sinne Glod kyllä kiltisti pysähtyi ja hetki siinä ihmeteltiin ja jatkettiin matkaa. Seuraavalla kierroksella meni onneksi jo paremmin ja tajusin itse olla käännöksessä hereillä.

Seuraava tehtävä oli tulla edelleen samat tukit ja jatkaa siitä toiseen suuntaan eli vasemmalle ylös mäen päälle. Miuta oli jo varoiteltu, että viimeeksi kun Glod oli maastoesteitä hypännyt, oli se kaartanut ylös vievän polun sijaan heinikkoon ja tehnyt siellä ylimääräisen kierroksen. Tällä kertaa ei sinne onneksi päädytty ja pääsimme tukeilta suoraan ylös ja vauhtikin oli hallittavissa. 

Sitten siirryimme maneesin toiselle puolelle hyppäämään tavallista estettä. Se oli ensin ristikkona, jota nostettiin aina kierros kierrokselta, ja lopuksi se oli n. 70cm okseri. Ensimmäisellä kierroksella löytyi paikka hyvin ja hypystä tuli myös hyvä, tosin lähestymisessä meinasimme ajautua tielle, hups... Eikä homma ollut hanskassa esteen jälkeenkään, vaan kun katosimme toiselle puolelle jossa olisi pitänyt ravata tai kävellä, ei Glod halunnut hidastaa vaan laukkasimme sitten koko suoran. Vauhdin sain onneksi hallintaan ennen kuin palattiin takaisin muiden luo. 

Loput hypyt ei sitten ollutkaan niin hyviä. En nähnyt enää paikkoja ja hypyt lähti vähän mistä sattuu. Puomit pysyi kuitenkin paikoillaan viimeistä kierrosta lukuunottamatta. Oma istuntani oli myös aika hirveä, en päässyt yhtään mukaan ja myötääminenkin meinasi vähän unohtua. Onneksi saimme lopuksi vielä tulla kerran toisella puolella tukit, jotta jäi hyvä fiilis tunnista. Ravattiin vielä muutama kierros ja käveltiin loppukäynnit. Sitten hevoset talliin ja pesun kautta laitumelle. 

Saimme hetken huilahtaa sillä vaikka ratsastimme näinkin aikaisin, oli lämpötila kivunnut jo aika korkealle. 12.30 oli taas ruoka, jonka jälkeen suuntasimme Karhupirteille uimaan. Tällä kertaa käytössä oli myös palju, jossa tuli myös lilluttua vaikka ilma oli muutenkin lämmintä. 

Kun kaikki alkoivat saada tarpeekseen pulikoimisesta, lähdimme takaisin Päivölään välipalalle. Sitten pääsimmekin ampumaan eli luvassa oli Tarkkuusammuntaa. Itsehän en osunut kertaakaan edes tauluun, mutta ehkä se annetaan anteeksi kun ensimmäinen kerta kuitenkin. Aikaa menikin sen verran tuolla, että pääsimme melkein heti syömään. Tänäänkin ratsastukset oli myöhäistetty, että ei olisi niin kuuma. Meidän porukalla oli jälkimmäisenä ilman satulaa maasto, jonka meninkin Fleygurilla! Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa Fleygurin selkään kun aikaa viime kerrasta oli kulunut jo jokunen vuosi. Ehdittiin katsomaan melkein kokonaan ensimmäisen ryhmän leikkitunti, ja sieltä nappasin Tiialta Fleygurin ja kipusin kyytiin. Järjestys oli tällä kertaa seuraavanlainen: Roosa&Kunst, Siru&Ofelia, Eve&Gaefa, Krista&Pokkis ja viimeisenä mie ja Fleygur. 

Maasto oli hieman rauhallisempi kuin leirin muut maastot ja sainkin lähinnä vain katsella maisemia selässä kun Fleygur eteni niin rauhallisesti eikä touhottanut menemään. Vauhtia kyllä löytyi kun pyysi ja pysyttiinkin laukkapätkillä ihan hyvin perässä. Tuo olikin ensimmäinen kerta kun olin ryhmämaastossa ilman satulaa, hyvin kestin selässä. Maastomme oli siis klo 19-20, jotta ehdimme vielä hakemaan iltapalaa Zanesta. Olimme siis kerännyt tilaukset kaikilta etukäteen ja Krista soitti tuonne paikkaan. Osa jäi sitten tekemään tekemään iltatallia kun meidän maastohevoset oli purettu ja viety karsinoihin ja pihattoihin, ja osa (minä mukaanlukien) lähti hakemaan ruokia Roosan kyydillä. Palattiin tallille joskus ennen 22 ja varmaan ensimmäistä kertaa leirillä oli täysi hiljaisuus, kun jokainen mussutti tyytyväisenä ruokaansa(Oli muuten hyvä hampurilainen ja ranskikset!). Aterioinnin jälkeen suunnittelimme jo leirikisarataa ja juteltiin muita juttuja tallituvassa. Sitten suihkujen kautta taas nukkumaan. Tämä yö ei sitten omalta kohdalta ollutkaan mikään mieluisin, sillä jo ensimmäisenä päivänä mainitsemani lukit yrittivät ihan tosissaan piirittää miuta ja löysin niitä turvaverkosta huolimatta sängystäni monta. Yöunet jäi siis aika vähäisiksi...

Päivölän Kanalauma 2016 | tiistai

Päivä alkoi "todella hyvin" nukutun yön jälkeen herätyksellä jo klo 06.50. Jep, ei siis uni ihan tullutkaan kuin olin kuvitellut, sillä miun sängystä  meidän aitasta löytyi illan ja yön aikana muutama lukki ja lisäksi kun oli lomalla tottunut menemään nukkumaan myöhään ja myös heräämään myöhään, ei noin aikainen herätyskään mikään ihan helppo juttu ollut. Ylös kuitenkin sain itseni ihan suhteellisen nopeasti ja suuntasimme aamupalalle ja aamutalliin. Meidän ryhmä siis jäi putsaamaan karsinoita ja lakaisemaan, kun ensimmäinen ryhmä lähti uittomaastoon 08.00. Meillä oli sama edessä sitten ilta kahdeksalta.

Kun hommat oli meidän osalta suurinpiirtein tehty, lähdimme Marian kyydillä Karhupirteille ottamaan ykkösryhmää vastaan sekä kuvaamaan ja auttamaan heitä. 

Jonkun aikaa hevoset saivat polskutella ja nauttia vedestä, muutama kuskikin humpsahti sinne veteen :D Sitten oli aika lähteä paluumatkalle, ja kun olimme auttaneet hevosille satulat selkään lähdimme mekin takaisin tallille. Siinä välissä meillä olikin reilusti aikaa vaan olla ja jutella, vielä senkin jälkeen kun ykkösryhmä saapui maastosta. Kun aikaa oli, kävimme sitten räpsimässä laitumella kaikista halukkaista muutamia kuvia hevosten kanssa ja ilman, ja muutama ryhmäkuvakin ehdittiin ottamaan.

Kunst♥

Ehdittiin juuri ottamaan ensimmäinen ryhmäkuva kun meidän kuvaussessiot tultiin keskeyttämään, tosin ihan hyvästä syystä: Pääsimme ammattilaisvalokuvaajan kameran eteen kuvattavaksi eri aktiviteeteilla tulevia sivuja varten. Ehdittiin tarkkuusammunta ottamaan ennen ruokaa, ja sen jälkeen jatkettiin seinäkiipeilyllä (jouduin itsekkin kuvattavaksi :D), kurlingilla, frisbee-golfilla, rc - autoilla ja lopuksi hevosten hoidolla. Tässä välissä ennen välipalaa otettiin lisää ryhmäkuvia, jotka onnistuivat yllättävän hyvin! 

Seuraavaksi pääsimme tositoimiin eli pelaamaan sisäkurlinkia. Itse en todellakaan osannut pelata kyseistä peliä, mutta hauskaa ainakin oli. Meidän joukkue hävisi kyllä aika hienosti 2-0-2, mutta eipä tuo kauheasti haitannut. Kurlingista suoraan iltaruoalle ja sen jälkeen hoidimme hoitsuja. Hain siis Fleygurin sisään ja otin loimen pois ja harjasin Fleygurin kunnolla sekä rasvasin harjan -ja hännäntyven. Seuraavaksi iltatallin tekoon, jonka jälkeen oli meidän porukan vuoro hakea omat ratsumme sisälle ja laittaa kuntoon maastoa varten. Mie pääsin kokeilemaan taas uutta tuttavuutta, 6-vuotiasta Glodia. Ilman satulaa olisi saanut mennä, mutta miulle ei sellaiseen lupaa annettu ja epäilenkin että en selässä olisi kestänyt, Glod oli kuitenkin sen verran menevä tapaus ja ohjaus sekä suoraan meneminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Meidän järjestys oli Roosa&Kunst, mie&Glod, Eve&Fleygur, Siru&Pokkis, Tiia&Hlökk ja Roosa&Prins. Menomatka päästeltiin etenkin loppumatkasta menemään aikamoista vauhtia ja itse olin välillä varma, että pyyhälletään Kunstin ohi. Missään vaiheessa ei kuitenkaan pelottanut, maaston pitääkin olla vauhdikas ja itsekkin lähinnä vain nauroin siellä selässä. 

Glod

Perillä otimme satulat pois ja osa vaihtoi housuja ja kenkiä, itse tyydyin vain käärimään housujen lahkeet ja vaihtamaan kevyemmät kengät jalkaan. Sen jälkeen vain järveen, mars! Glod meni sinne yllättävän hyvin, mutta yritti tulla aina tilaisuuden tullen yhtä nopeasti sieltä poiskin ja kierrettiinkin sitten aina kaislikon ympäri ja läpi uudestaan muiden joukkoon. Glod halusi myös väkisten työntää aina puolet päästä veteen ja pärskytteli sen jälkeen, hassu junnu. Jossain vaiheessa Glod sitten päätti että nyt riittää, ja kun kerran erehdyin sen päästämään rantaan, ei enää veteen takaisin päästy. 

Kun Glod pääsi jo pois rannasta, kipusin vielä hetkeksi Kunstin selkään ja kävimme hetken pyörimässä vedessä ja jopa uitiin pieni lenkki. Kunst♥ Sitten olikin taas aika ruveta valmistautumaan paluumatkaan, ensiksi oli kuitenkin vaihdettava taas vaatteita ja kenkiä. Miun kengät olikin kivan täynnä vettä, ja sain ihan kaataa sitä pois kengistä, onneksi oli toiset mukana. Housutkin oli kivan märät kun sinne uimaan päädyin, ne onneksi kuivui matkalla ihan hyvin. 

Paluumatka aloitettiin hillityllä laukkapätkällä, ja sen jälkeen oli tarkoitus tölttäillä, mutta sekin pätkä päättyi sitten laukkaan. Glod oli selvästi hieman jo väsynyt joten vauhtikin oli tällä kertaa ihan maltillinen. Tallilla olimme noin klo 22 ja ripeästi hoidimme hevoset pois ja päästimme iltamössöille. Menimme vielä itsekkin syömään iltapalaa, ja siirryimme suihkujen kautta aitoille. 

(c) Senja, hieno kuva, mutta näkymä oli livenä kyllä vielä hienompi!