Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota♥...

Otsikko kertookin kaiken, eli tänään, yli vuoden suuren odotuksen jälkeen, näin rakkaan ensimmäisen varsinaisen hoitoponini Irinan. Kävin siis moikkaamassa sitä sen uudessa kodissa. Ja noh, en voi sanoin kuvailla miltä tuntui kun nousin sen selkään yli vuoden erossa olemisen jälkeen! Menin ilman satulaa, ja menin kaikkia askellajeja, mutta laukkaa ei ikävä kyllä saatu videolle, mutta eipä se haittaa, tärkeintä oli että sain mennä Irinalla. No niin, antaa lopuksi vielä kuvien puhua:

 

Ja tämän viikon aikana on tulossa erikoispostaus ja myös sivu minun ja irinan tarinalle!