Joulukuun erikoiset: Elämäntarina

(heh ei nyt sentään ihan koko elämäntarina, mutta ratsastuksen suhteen kylläkin...) Ajattelin nyt kertoa teille koko ratsastushistoriani, aina sieltä talutusratsastusajoista nykypäivään. Kuvia ja kirjoitettavaa olisi paljon, mutta yritän tiivistää tähän postaukseen kaikki tärkeimmät asiat ratsastushistoriani aikana. Yritän pysyä aiheessa ja aikajärjestyksessä, saa nähdä kuinka hyvin siinä onnistun :D

Heppatyttö tai oikeastaan ponityttö olen ollut pienestä pitäen. Vuonna 2004 eli 5-vuotiaana aloitin ratsastuksen käymällä lauantaisin talutusratsastuksessa, tietysti Ratsastuskoulu Hubertuksella. Sitä ennen olin tietysti käynyt monta kertaa eri tapahtumien talutusratsastuksissa kuten varmaan kaikki sen ikäiset pikkutytöt aina käyvät. Muistan kuinka miltei joka kerta kun olin hubsilla talutusratsastuksessa, lauloin sitä Ihahaa Ihahaa Hepo hirnahtaa-laulua aina koko ajan. Mahtoi olla taluttajalla kestämistä, olin varmasti aika ärsyttävä pikkulapsi) Myöhemmin sitten siirryin innostuksen jatkuttua hetkeksi ratsastustunneille, josta sitten hetken kuluttua poniclub-tunneille. Ensimmäinen suosikkiponini taisi olla shetlanninponi Sara, joka onkin tuossa ylläolevassa kuvassa. Menin Saralla todella paljon. Sitten jossain vaiheessa Sara myytiin, jonka jälkeen menin paljon mm. Felixillä, Nellyllä ja Ikealla. Pc-tunneilla viihdyin monen monta vuotta ja siellä kaikennäköistä tuli koettua.(esimerkiksi on tultu laukattua hubsin ulkokentän hiekkarinne Sara-ponilla ylös aina yläparkkipaikalle asti sen säikähdettyä jotain. Olin juuri saanut taluttajan pois silloin :D ) Tutustuin myös pc-vuosien aikana yhteen pitkäaikaisimmista ratsastuksenopettajastani joka vielä tänä päivänäkin opettaa minua joka viikko Kiviojilla. 

Poniclub-vuosien loppupuolelle olin myös elämäni ensimmäisissä koulukilpailuissa Felix-ponilla. Niistä miulla ei oikeastaan ole mitään muistikuvaa ja ainut muisto niistä taitaakin olla arvostelupöytäkirja joka tuolla jossain kaapin uumenissa on. Näiden kisojen jälkeen koitti aika nopeasti aika, kun siirryin normaaleille ratsastustunneille. Ensin tammikuussa 2009 keskiviikon Minnan ryhmään, josta vaihdoin kehityttyäni syyskuussa 2009 lauantain tunnille ja sen jälkeen 2010 syksyllä maanantaille Pamin tunnille. Näillä normaaliratsastustunneilla opin lisää perusasioita ja kävin muun muassa ensimmäiset estekilpailuni Felixin kanssa, sekä muutamat kouluratsastuskilpailut. 

Pikkuserkkujen hevosella ratsastamassa

Vuohimäen ratsastuskeskuksessa joku tapahtuma vuonna nakki ja muusi

Yksi aika merkittävä hetki myöskin tässä "aikakaudessa" oli oma ensimmäinen hoitoponi. Muistan kun Viivi 10v. meni ihan innoissaan hoitokokoukseen ja suunnilleen innosta hyppien juoksi sen jälkeen äidin luokse autoon. Olin päässyt Sami-ponin apuhoitajaksi. Siitä sitten alkoi hevosen hoidon opetteleminen. Tänä aikana opin kaikki perusasiat mitä hoitohevosen kanssa olemiseen kuuluu, kiitos siitä silloiselle isommalle hoitajalle joka opasti minut hoitamisen ihmeelliseen maailmaan. Sieltä ne kaikki opit on tullut. Samia hoidin useamman vuoden, välissä tosin oli vielä pieni tauko.

Tuo tauko ei johtunut mistään negatiivisesta asiasta, vaan oikeastaan sen tauon syynä oli miun ensimmäinen "oma" hoitoponi ja kenties se elämäni poni, eli Käpplinge Irina, eli Irina. Muistan senkin hetken niin selkeästi. Olin juuri vaihtanut lauantain tunneille ja mennyt jo hyvän tovin Irinalla tunneilla. Olin sitten yhtenä lauantaina juuri menossa tunnin jälkeen talliin Irinan kanssa, kun Minna sanoi suurin piirtein näin minulle: "Hei tuo Irina tarvitsis toisen napakan hoitajan huolehtimaan siitä, olisko siulla kiinnostusta? Voisit aloittaa vaikka heti!" silloin olin hieman hämilläni tästä ehdotuksesta mutta suostuin. Tuo aika oli yksi parhaimpia aikojani elämästä. Alkuun hyvin kiukkuisesta ja näykkivästä sekä potkivasta ponista tuli ajan kuluessa ja meidän tutustuessamme oikein hellyyttävä poni ja pidin ja oikeastaan pidän ponista edelleenkin todella paljon. Irina kuitenkin lähti takaisin omistajalle ja jälleen jatkoin Samin hoitamista, tällä kertaa virallisena hoitajana. Samikin kuitenkin lähti jonkun ajan päästä eläkekotiin silloiselle toiselle hoitajalle. Siellä Sami asustaa edelleenkin onnellisena eläkeponina. 

Samihan lähti jossain vaiheessa, mutta ei vielä tänä aikana. Jatkoin kehittymistä ratsastuksen parissa mutta kisoja en paljoa käynyt, olin tässä välissä muutamalla estekurssilla ja tallilla pyörimiseni lisääntyi. Se alkoi silloin jo olla kuin toinen koti. Miehän olin alkuun ratsastajana todella arka. Nuo Minnan tunnit ennen Pamin tunneille siirtymistä meni oikeastaan siinä, että jossain vaiheessa(en todellakaan muista miksi) aloin pelkäämään ratsastusta ja uskalsin mennä vain muutamalla ponilla ja hevosella tunneilla. Muistan myös kuinka monta kertaa itkin tuntia ennen että en halua mennä, kun listassa oli esimerkiksi Jasu tai Roope. Kerran myös jätin menemättä tunnille kokonaan, koska pelkäsin juuri Roopea todella paljon. En siltä kuitenkaan koskaan tippunut, ainut mitä se joka kerta teki kun ratsastin sillä, oli säikkyminen ja/tai pukitteleminen. Sieltä se pelko sitten todennäköisesti tuli. Onneksi sitten asioista puhuttuani Minnan kanssa sain mennä Felixillä melkein joka tunti, kunnes vaihdoin syksyllä 2010 Pamin tunneille maanantaille ja asiat muuttuivat. 

Tähän väliin hieman estekurssi kuvia!

Näillä maanantain tunneilla sain pikkuhiljaa rohkeuteni takaisin, tosin siinä kestikin hieman. Kehityin myös tänä aikana huimasti kun rohkeutta tuli lisää ja kun uskalsin mennä erilaisilla hevosilla ja voitin pelkoni joitakin hevosia kohtaan, oli asioitakin yhä helpompi tehdä. Tänä aika hypättiin tosi paljon ja silloin tunnin kohokodat taisi olla maneesia ympäri laukkaaminen. Sellaista en olisi uskaltanut todellakaan tehdä vuonna 2009. Muistan kuinka kivaa oli aina tömistellä suomenhevosruuna Veikon kanssa kenttää ympäri laukkaa. Voitte kuvitella miltä se näytti, mini-Viivi jonka jalat ylti juuri ja juuri satulan yläpuolelle laukkaa 170cm suomehevosen selässä. Samia hoidin vielä tänä aikana, mutta jossain vaiheessa Sami sitten lähti ja hoitsukseni vaihtui Kimmu. Silloin en enää tosin ollut maanantain tunnilla, vaan siirtynyt jo eteenpäin tasokkaammalle tunnille. 

Jossain vaiheessa kävin myös ratsastamassa tälläisellä russponitammalla

2011 tammikuussa koitti elämässäni aikamoinen käänne. Pikkusiskoni vaihtoi hubsilta pois ja äiti etsi silloin hänelle sopivampaa tallia. Päädyttiin sitten eräänä päivänä ajamaan Vilkjärvelle, Kiviojan Ponitallille. Siellä sitten odotti aika iloinen yllätys, nimittäin Irina. Pikkusiskoni aloitti samana tammikuuna tunnit siellä ja minä kävin aina välillä ratsastamassa myös Kiviojilla irtotunneilla ja elo-syyskuussa 2011 aloitin Kiviojalla vakiotunnit keskiviikkoisin hubsin tuntien ohella.

Mitzi

Eileen

Kiviojalla ratsastin tunneilla vakituisesti aina kevääseen 2012 asti ja sitten jouduin tunnit lopettamaan. Tuon vuoden aikana menin paljon Irinalla, joka kuitenkin muutti lopullisesti uuteen kotiin 3.3.12. Tässä välissä tutustuin myös Eileen-poniin joka on täällä blogissakin alku-ajoilta tuttu, sekä shettistamma Mitziin, Colibriin josta tulikin ensimmäinen projektiponini, pieneen mutta pippuriseen Daesyyn sekä Jasoniin jolla myöhemmässä vaiheessa olin kisoissakin. Ja tietysti kaikkiin muihinkin Kiviojan poneihin. Tällä välillä eli kesällä 2011 syntyi myös Fenja, eli Irinan varsa. Meillä myös oli siis tarinaa jo näin monen vuoden takaa!

Fenja 2011

Daesy

Sunshine

Eileen

Rats. open entinen heppa ja mini-mie

Jos palataan sitten Hubsin tapahtumiin. 2011-2012 talvella vaihdoin hoitsua Kimmusta Sambaan, jonka kanssa sitten vietinkin noin puoli vuotta. Samba oli (silloin) jättiläiskokoinen puoliverisruuna, joka oli kyllä muuten oikein kiltti mutta kokonsa puolesta miulla oli hieman ongelmia sen hoitamisessa :D Onneksi silloinkin oli apuna miuta vanhempi (ja pidempi) hoitaja niin ei ihan yksin tarvinnut aina ähistä ja puhista varusteiden laitoin tai päitsien päähän saamisen kanssa. Samballa menin myös sen puolen vuoden aikana paaljon, etenkin loppuajasta, ennen kuin Hubsilla vaihtui toiminta ja Minna lopetti tallinpitämisen 2012 kesällä, jolloin suurin osa hevosistakin myytiin, eli myös Samba. Ja kääntyikin uusi sivu elämässä heppailun suhteen. 

Pollux-taitokisat 2012

Viimeinen tunti Samballa

Tästä näätte tämän kokoeron :D

2012 syksyllä tapahtui suuria asioita. Ratsastuksenopettajaksemme tuli Kati ja talliin saapui paljon uusia hevosia ja poneja. Niiden joukossa tietysti myös Rico. Ricon ja minun tarinaa en kuitenkaan aio selittää, sen voitte lukea täältä. Kuitenkin, syksyn 2012 jälkeen tuli selkeä kehitys ja edistysaskel omissa ratsastustaidoissa ja suhtautumisessa tähän harrastukseen. Mieleen alkoi piirtyä selkeä kuva, mitä tältä harrastukselta mahdollisesti tulevaisuudessa halusin. Tähän mielikuvaan vaikutti todella paljon Katin kannustus yrittämään ja hankkimaan kokemusta kaikin tavoin. Ja sen puolitoista vuotta mitä Kati hubsilla oli, oli myös yksi tärkeimmistä hetkistä ratsastuksen kannalta. Sieltä tuli se pohja siihen, mitä nyt tällä hetkellä olen. Tuon puolentoista vuoden aikana kävin ensimmäisiä aluekisojani sekä esteillä että koulussa(kisasin paljon Tivanolla), ensimmäiset Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuteni ja kokeilin kisaamista erilaisilla poneilla. Tässä ajassa ehdin myös turhautua Ricoon, mutta onneksi vain hetkeksi ja siihen saumaan tauko ponista olikin todella hyvä, sen jälkeen on yhteistyö ollut parempaa eikä noin pohjalla olla enää oltu, onneksi.

Ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet 2013

Ensimmäinen alue-estekisojen 70cm(tosin seuraluokka)

Seuraestekisat, jaettu 3.sija

Kaakkois-Suomen aluekoulumestaruudet 2013

Ensimmäiset kisat Ricolla 2012

Koulukurssi kesä 2013 (ilme kyllä kohdillaan)

Irinaa katsomassa uudessa kodissa!♥ kesä 2013

Jouluevankeliumi 2013(tämä uusitaan tänä vuonna ;) )

Kiviojan estekurssi syyskuu 2013

Miun ensimmäiset maastoesteet 2013

Pukuratsastus 2013

harjoitusestekisat Jasonilla 2013

2014 helmikuussa Kati sitten lähti hubsilta ja Ratsastuskoulu Hubertus siirtyi Outin omistukseen ja sitä se on edelleen. Kisaaminen on itseasiassa 2014 vuodesta jäänyt vähemmälle vaikka kovasti itse haluisinkin, siihen ei vain ole ollut enää samanlaista mahdollisuutta kuin silloin "ennen". Näistä lähivuosista tiedättekin jo varmasti tarpeeksi, eli on ollut Fenjan koulutusta, Päivölän leirejä, Valmennusryhmässä aloitusta ja sitten melkein vuoden päästä lopetin, muutamia kisoja, rippikuvat, vuosipäiviä Ricon kanssa, uusia tuttavuuksia, onnea, monia itkuja... Lista on loputon.

11 vuotta tämän harrastuksen parissa ja päivääkään en vaihtaisi pois. Olen kehittynyt sieltä pikkutytöstä joka aloitteli poniclubissa tähän päivään, jolloin harrastus on intohimo ja suurin motivaation kohde. Tämän harrastuksen myötä olen löytänyt ihania ihmisiä elämääni ja myös parhaimmat kaverini, elämäni ponit ja oman osa-alueeni tässä lajissa. Ratsastus on opettanut miulle myös sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä jota tarvitaan elämässä. Kehityksen myötä on myös tarjoutunut erilaisia mahdollisuuksia, joihin osaan olenkin tarttunut. Ei sitä pikkutyttönä olisi ikinä uskonut, että ratsastus veisi tähän mihin nyt olen päässyt. Ja vielä on koko tulevaisuus edessä! 

Tästä tuli nyt kyllä aika sekava ja pitkä, kunniaa sille joka jaksaa lukea loppuun asti...