Viikonlopun täydeltä treeniä

Hupsis, tässä tulikin ihan huomaamatta pientä taukoa, jonka aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Piipailut eivät loppuneetkaan ihan siihen hiihtolomaan ja olenkin nyt ponia liikuttanut useampanakin päivänä. Tämä postaus on kuitenkin omistettu yksin ainoastaan viime viikonlopun Tuijan valmennukselle ja sunnuntain harjoituskoulukisoille. 

Valkkakuvat (c) Tuuli Kauppinen

Pienten säätämisten kautta päädyin siis ilmoittautumaan Hubsin harkkakoulukisoihin Piipalla, joten otin sitten lauantaille Tuijan yksityisvalmennuksen. Siitä oli kyllä todellakin hyötyä ja oli hintansa arvoinen tunti. Olisi jäänyt niin moni asia huomioimatta ratsastuksessa ja ylipäätänsä apujenkäytössä, että sunnuntain rata olisi mennyt aika heikosti. Tosiaan alkutunnista miulla oli verrytellessä ihan hirveästi ongelmia, lähinnä siksi koska Piipa keksi lähes jokaisessa nurkassa jotain "pelättävää" ja ei keskittynyt yhtään tekemiseen. Siksi Tuijan tultua tehtiin hieman kontrolliharjoituksia (nopeita siirtymiä käynnin ja pysähdysten välillä, ja ravin ja laukan välillä) ja jouduin ratsastamaan hieman matalammalla kädellä. Pikkuhiljaa Piipa tästä alkoikin toimia oikein mainiosti ja sain sen keskittymään työntekoon. Ainut että oman alapohkeen kanssa oli ongelmia, ja se ei pysynyt ainakaan alkuun siirtymien läpi kiinni, vaan seikkaili missä sattuu. 

Alkuverryttelyn jälkeen tein pieniä pätkiä sunnuntaina ratsastettavasta radastani eli Helppo B:3:sta. Aloitettiin ensin hiomaan volttikahdeksikkoa, jota tulin aika monta kertaa, syystä että asetus ja taivutus ei ollut riittävä. Piipa yritti välillä vähän juosta alta pois, mutta rauhoittui siihen kun sain asetukset ja taivutukset kuntoon. Seuraavaksi tulin muutaman kerran keskihalkaisijan, alkuun käynnissä niin, että tein monta pysähdystä suoran aikana, ja sen jälkeen ravissa tein vain X - pisteeseen pysähdyksen kuten radallakin. Viimeiseksi ennen varsinaista ratatreeniä tulin nelikaarisen kiemurauran, jossa ensimmäisellä kerralla oikaisin ihan kunnolla, enkä tullut niin tarkasti kuin pitäisi. Toinen kerta olikin sitten huomattavasti parempi, ja pääsimme viimeiseen vaiheeseen, eli itse rataan. 

Itse rataharjoituksen tuli muistaakseni kaksi kertaa. En nyt ala selostamaan miten jokainen kohta meni, mutta ensimmäinen rata meni aika huonosti. Piipa säpsyi etenkin A-päädyssä paljon ja juoksi hetkittäin alta pois ja laukannostot taisi tulla hieman myöhässä. Sen sijaan volttikahdeksikko, nelikaarinen ja osuus pitkin ohjin sujui todella hyvin. Toisella kerralla pienen kävelytauon jälkeen meni huomattavasti paremmin, ja sain korjattua edellisellä radalla tulleet virheet. Loppuun vielä otin kevyttä ravia eteen-alas tai ainakin yritin, Piipa tosin esitti oikein hienoa ravia ja välillä oikein liisi eteenpäin. Siihen oli hyvä lopettaa. Vaikka olinkin tuon valkan jälkeen hikinen, hengästynyt ja väsynyt, olin silti ihan supertyytyväinen itseeni ja etenkin Piipaan, sillä treenit menivät superhyvin. Sen näki kuulemma myös minusta, sillä Tuulin sanoin hymyilin kuin naantalin aurinko :D Piipa sai tämän jälkeen hyvät loppukäynnit ja kylmäyksen. 

Sunnuntain (13.3.16) oli aika kiristää nuttura niskaan ja vaihtaa sekä itselle että ponille parempaa päälle, eli kisapäivä oli tiedossa. Päivän kulusta en ajatellut selittää sen enempää, mutta voin kertoa että kaikin puolin hieno päivä, en olisi ikinä uskonut että pääsen näin hienon ponin kanssa radalle näyttämään mihin pystytään. Askeleen lähempänä unelmia melkein, jos näin voisi sanoa. 

Kiitos kisapäivän kuvista kaikille, en todellakaan muista mitkä kuvat ovat kenenkin
ottamia :D Kiitos kuitenkin Roosa, Kaisla, Sini ja Hannele!

Puunasin siis ponin hyvin puhtaaksi ja lähdettiin hyvissä ajoin kävelemään ulos. Piipa oli oikein virkeän tuntuinen ja itseasiassa samalla myös rennompi, ainakin pihalla kävellessäni ja sen ajan mitä siinä ehdin käyntiä ratsastamaan. Maneesissa Piipa muuttui kumminkin todella jännittyneeksi ainakin alkuun ja se hyvä tatsi hävisi saman tien. Ehdin jo ajatellakkin että tähänkö tämä menee että yritän saada ponia rauhoittumaan, mutta siitä se meno sitten tasaantui. Verkassa otin laukkaa reilusti ja tein radallakin olevia 15m voltteja, ravissa vain ympyröitä ja paljon asetuksia ja taivutuksia sekä ratsastin ponin kuulolle niin hyvin kuin osasin. Itseäni jännitti tässä vaiheessa aika paljon, joten kun meidän verkkaryhmän ensimmäinen starttasi ja me muut jouduimme pihalle odottelemaan, päätin lähteä kävelemään tallia ympäri. Siinä sain Piipan omistajalta vielä viimeiset tsempit ja ohjeistukset, jotka itseasiassa toivat aika itsevarman olon, onneksi. Joten radalle pääsin lähtemään hyvillä mielin!

Kävimme katsomassa pelottavaa tuomarinpäätyä

Fiilikset ennen rataa

Rata itsessään sujui oikeastaan odotettua paremmin. Oma jännitykseni liukeni alkutervehdyksen myötä pois, ja rehellisesti sanottua ensimmäistä kertaa nautin olostani radalla, ja tuntui että olisin voinut viipyä siellä ikuisuuden. Piipa oli todella hyvin avuilla ja keskittyi muutamaa pientä kohtaa lukuunottamatta täysillä tekemiseen ja oli ihanan yritteliään tuntuinen. Ensimmäistä kertaa radalla ratsastin oikeasti ajatuksen kanssa tiet huolellisesti ja pyrin tekemään siirtymät täsmälleen pisteissä. Lopputervehdykseen tullessani olin oikeasti pelkkää hymyä, sillä Piipa oli niin mahtava ja omakin ratsastus ihan siedettävää. Pieniä mokia, mutta sitä enemmän onnistumisia.

Radassa onnistunutta olivat mielestäni nelikaarinen kiemuraura, johon oikeasti edellispäivästä oppineena panostin kunnolla, sekä laukkavolteista tuli sellaiset kuin suunnittelinkin. Mainitsemisen arvoisena pidän myös laukasta raviin siirtymän lävistäjän keskellä, joka ainakin omasta mielestäni näin videolta katsottuna tuli siististi ja hallitusti ja Piipa säilyi hyvänä sen läpi. Lisäksi Piipa oli todella tasainen, joka sekin plussaa. 

Korjattavaa olikin sitten se A - päätyyn kunnolla ratsastaminen, sillä itse ehkä jännityin ennen sen päädyn kulmaa kun tiesin, että Piipa saattaa sitä kytätä, joten ponipa teki juuri niin ja siksi ei sinne päätyyn päästy, en siis ollut itse tarpeeksi edellä ponia. Laukannostoista ei ehkä tullut niin hyviä mitä ne edellispäivänä olivat. ja pitkin ohjin osuudella jäin itse hieman jäkittämään ja Piipakaan ei sitten siitä syystä kävellyt niin rennosti. Viimeinen keskihalkaisija olisi varmasti yltänyt alun puolesta tuonne onnistuneisiin kohtiin, mutta harmillisesti viime metreillä jokin kolahti tallissa ja Piipa sitä sitten säikähti ja pisteet tippui hieman siitä kohdasta. 

Radan jälkeen menin ulkokentälle vielä hetkeksi keventelemään ravissa, ja pian jäätiinkin odottamaan tuloksia siinä toivossa, että sijoittuminen sieltä tulisi. Noin puolisen tuntia ehdin kävellä Piipan kanssa ristiin ja rastiin, kunnes tuli tieto että olimme tippuneet sijoilta kuudenneksi. Ei paha todellakaan sekään, ja sain todellakin olla tyytyväinen omaan suoritukseen. Lopullinen tulos oli 6/16, prosentein 66.136! Parhaimmat prosentit mitä mie olen koskaan B-tasolta saanut. (Ponihan pelasti miun omaa ratsastusta aika paljon ja selvästi tiesi mistä on kyse :D) Yleensä tälläisissä tilanteissa olen aika kilpailuhenkinen ja helposti omat virheet jäävät harmittamaan, koska ilman niitä sijoituksia olisi irronnut. Tällä kertaa ei ollut tietoakaan sellaisesta. Olin aidosti onnellinen ja niin hyvällä mielellä koko päivästä, että sijat jäivät toisarvoisiksi. Tärkeintähän on, että löytää sen hyvän fiiliksen radalle ja on itse tyytyväinen. Tällä kertaa ne molemmat tavoitteet täyttyivät.

Nämä ulkokuvat ovat vaan niin ihania! (c) Roosa

Jos saan vielä hehkuttaa niin kaiken kaikkiaan aivan huikean mahtava päivä, en olisi parempaa aloitusta kisakaudelle voinut toivoa. Ihana poni, onnistunut rata ja kaunis ilma. Tästä heränneenä oma treeninälkä on alkanut vain kasvaa, ja innolla sek' jännityksellä odotan milloin pääsen ihan kunnolla treenaamaan. Se tietysti riippuu siitä, löytyykö miulle mistään kivaa heppakaveria siihen hommaan. Tämä jääköön nähtäväksi. Tällä fiiliksellä kuitenkin olisin valmis tällä hetkellä mihin vain, kunhan vain saan ensiksi tärkeimmät asiat kuntoon.