sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Taipuu taipuu...

Keskiviikkona aloittelimme kiviojilla tämän viikon "teemaa" eli asettuksia ja taivutuksia, ihan perusjuttuja siis. Sehän sopi miulle sillä olin juuri alkuviikosta valittanut kaikille, että miksi me ei ikinä tehdä tunnilla mitään noin yksinkertaista ja keskitytä esim. pohkeenväistön riittävän poljennan tai takaosakäännöksien sijaan perusasioihin ja itse hevosen ratsastamiseen teiden sijaan. Tietysti teiden tarkka ratsastus ja pohkeenväistöt ovat yhtä tärkeitä ratsastuksen kannalta, mutta nyt itse jostain syystä kaipasin ihan perustuntia, ja sellaisen sainkin  sekä kiviojilla että hubsilla! Kiviojilla tunnin menin super Daalialla, mutta en aio siitä selittää tämän enempää, vaan voitte katsoa alla olevasta videosta miten meillä meni. (Yritän joku viikko saada jonkun mukaan kuvaamaan niin saisin kattavampaa postausta keskiviikon tunnistakin.)



Sitten perjantaihin. Minna eli entinen ratsastuksenopettajani vuosien takaa piti tunnit, ja sain Aten tällä kertaa tunnille. Siitä olikin aikaa kun viimeeksi tämän ponin selässä olin. Atte kuitenkin oli paljon kivempi kuin odotin, ja olen myös yllättynyt siitä kuinka hyvi meidän tunti oikeastaan meni!

Atte kuvat (c) Martta


Tunti koostui oikeastaan aika perusasioista ja vapaavalintaisuudesta. Se oli oikeastaan tosi hyvä, sillä sain Aten kanssa tehdä tehtäviä ja soveltaa niitä meille sopiviksi. Tunti aloitettiin alkukäynneillä, josta pikkuhiljaa keräiltiin ohjat tuntumalle, ensin pidemmällä ohjalla ratsastettiin hevosia rennoksi ja matalaan muotoon, josta sitten pikkuhiljaa tunnin edetessä kokosimme niitä ryhdikkäämmäksi. Atte oli aluksi vähän hassun tuntuinen, mutta sen kanssa oli todella mukava työskennellä. Teimme siis käynnissä pitkille sivuille aaltokuviota, ja päätyihin sai tehdä oman mielen mukaan voltteja, ympyröitä, pysähdyksiä... Melkein mitä vain. Atte oli alkuun hieman jäykkä ja hidas pohkeelle, mutta asteittain se siitä tunnin kuluessa parani. 




Ravissa tehtiin samaa aaltokuviota sen aikaa että hevoset alkoivat vertyä. Tein myös muistaakseni ympyröitä ja voltteja, sekä muutamia kentän poikki kääntymisiä tuon aaltokuvion lisäksi. Attea sai ratsastaa aika paljon pohkeella koko tunnin ja kun hieman asetuksilla ja taivutuksilla työsti pohkeen lisäksi, alkoi sujua. Seuraavaksi nostettiin laukka, ja jatkettiin itsenäisesti laukassa maneesia ympäri. Keskityin alkuun Aten kanssa vain siihen, että laukka etenisi hyvin ja pyörisi riittävästi ja myöhemmin tein päätyihin muutamia ympyröitä sekä muutamat keskiympyrätkin. Hieman meinasi paketti välillä levitä, mutta muuten laukka rullasi kyllä hyvin, pohjetta tarvitsi vain taas aika paljon. Laukkojen jälkeen Aten ravi tuntui ihan tosi hyvältä, se keinui ja eteni, ja poni kulki muutenkin kivantuntuisesti. Pitkä laukkaosio teki siis hyvää! 



Kävelimme hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen aloimme taas etsiä käynnissä hyvää ohjastuntumaa. Minna antoi miulle ohjeeksi välillä tehdä kuten joissakin kouluohjelmissa, että annetaan ohjaa pidemmäksi ja hevosen venyttää kaulaa, jonka jälkeen taas ottaa ohjat takaisin tuntumalle. Tarkoituksena oli saada Atte ymmärtämään, että annettaessa ohjaa se voi venyttää kaulaa pidemmäksi ja matalammalle, ja näin hakea rentoutta. Muutaman kerran tuon testasin käynnin aikana, kunnes siirryttiin raviin ja jatkamaan tätä aaltokuviota kuten toisessakin kierroksessa. Laukat otimme aaltokuvioiden ohella, eli halutessaan sai tehdä joko toiseen päätyyn, molempiin tai jos siltä tuntui niin ei tarvinnut ollenkaan laukata päätyjä. Käytin tilanteen hyväkseni ja tein molempiin päätyihin ympyrät. Laukka olisi voinut olla tähän suuntaan parempaakin, mutta tyydyin muutaman ok-laukkapätkään. Loppuun kevennellessä venyteltiin hevosia eteen-alas, ja kun hyvältä tuntui niin hallittu siirtymä käyntiin ja sai antaa pitkät ohjat.




Tunnista jäi ihan super hyvät fiilikset, ja sellainen olo että olisi voinut jatkaa vielä vaikka toisenkin tunnin putkeen. Sain myös muutamia kehuja ratsastuksestani ja hyviä ohjeita. Atte oli koko tunnin oikein hyvä ratsastaa, vaikka hiema löysä alkuun ja oikeasti ratsastettava, eli hiki tuli. Tuntuu, että olen ehkä tajunnut taas jotain apujen käytöstä ja ratsastuksesta, ja nyt oli perjantaina sellainen olo että oli motivaatiota ratsastaa kunnolla ja käyttää apuja, ja se kannatti! Ainut mikä näin jälkikäteen jäi "ärsyttämään" on nuo omat kädet jotka useassa kuvassa vähän liian alhaalla... Noh, ensi viikolla sitten keskitytään myös käsien kantamiseen ja toivottavasti pääsen jatkamaan Atte-ponin kanssa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti