Aika mainioita poneja

Kiitokset Iina taas jälleen kuvista!

Jatketaan nyt vielä samalla tuntikoosteteemalla tämäkin postaus. Estetunnista Jorin kanssa löytyykin jo oma postauksensa, siihen pääset tästä. Jäljellä olevista tunneista aikaisemman eli 22.6 menin Daalialla. Ihan tavallinen koulutunti, tai pikemminkin koulurääkki omalla kohdallani. Tunnilla tehtiin väistöjä uralta pois ja takaisin uralle sekä ympyrällä, tasapainoiltiin vähän ilman jalustimia laukassa ja leikiteltiin laukan tempon ja askelpituuksien kanssa.  

Daalia oli aluksi toosi löysä ja valui jatkuvasti liian alassa virkkuukoukuksi, sieltä sitten sitä yritin nostella koko tunnin parhaani mukaan ja ratsastaa pohkeella tahmeita takajalkoja alle. Väistöt meni hyvin kuten yleensä aina Daalian kanssa, ja löytyipähän sieltä sellaista kivaa raviakin kun Dale oli vertynyt ja sain moottoria käyntiin. Laukassa oli samat ongelmat kuin ravissa, ja lisäksi kadotin tuntuman aina ajoittain. Jumppailemalla laukastakin löytyi hyväntuntuisia pätkiä selkään ja etenkin isommassa tempossa sain ratsastettua Daaliasta ulos tosi kivaa laukkaa aina pätkittäin. Kiinni saaminen ei sitten ollutkaan niin helppoa :D Itsellä on vatsalihakset vähän lomailemassa ilmeisesti, joten se laukan istuminen olikin sitten juttu ihan toisilla tasoilla. Tyytyväinen olen kuitenkin tuntiin, oma puhti meinasi vaan loppua kun joutui pääsi kunnolla töihin pitkästä aikaa ja lämmintäkin oli reippaasti yli 20 astetta. 

Seuraava tunti ja viimeinen sellainen oli sitten 29.6 ja viimeisen kerran kunniaksi saimme esittää sekä ponitoiveita että aihetoiveita tunnille. Päädyimme sitten leikkituntiin, ja olin toivonut tunnille Ninniä, sillä tämä saattoi olla viimeinen mahdollisuus nousta ponin selkään. Ninni on siis myynnissä. Mutta nyt takaisin aiheeseen, eli leikkitunti ja meillä olikin kuvaajia tällä kertaa paljon! Kiitos siis kuvista Henriikalle, Kialle, Juulialle ja Johannalle ja Emilialle. 

Ilman satulaa siis menin niin kuin kaikki muutkin. Verryttelimme aluksi avotaivutuksilla ja pujottelulla ravissa, ja verkkalaukat otettiin kahdella pääty-ympyrällä ja koko kenttää käyttäen. No, Ninni oli aivan oma itsensä, hidas syttymään mutta löytyihän tuosta pallosta laukkapätkillä vauhtiakin kun tarpeeksi kannusti. 

Seuraavaksi hieman tasapainoiltiin. Ohjat jätettiin kaulalle ja kädet vuorotellen vain reisillä, sitten sivuilla, pään päällä... ja lopuksi piti pujotellakkin ilman ohjia, painoavuilla siis. Meillä alkoi lupaavasti, mutta noh, ei sitten loppunut yhtä lupaavasti :D

Seuraavaksi oli pieni palaveri leikeistä. Ensimmäisenä olimme Talli palaa! - leikkiä, jossa emme jääneet Ninnin kanssa kertaakaan. (Liekö johtuu siitä että kukaan ei uskaltanut tulla kanssamme samaan kulmaan...) Tätä leikittiin monta kierrosta. Sitten vaihdoimme leikkiin, jonka nimeä ei tiedetty, mutta ideana että joku huutaa keskeltä jonkun tehtävän (esim maailmanympäri matka) ja kaikki tekevät sen. Se, joka on viimeisenä valmis tai ei suorita tehtävää, joutuu keskelle ja keksimään seuraavan tehtävän. Me ei jääty Ninnin kanssa kuin kerran tai kaksi! Mutta siis, tehtäväähän oli vaikka minkälaista...

Kuka on ensiksi nostanut laukan...

...Voltti naistensatulassa ravissa...

... josta sitten yrityksien jälkeen luisuinkin alas...

... Selästä alas ja takaisin selkään...

... Polvillaan...

... Maailmanympärysmatka käynnissä(me kyllä saatettiin vähän fuskata)...

Ja sitten loppuverryttelyt vielä kolmikaarisilla ravissa, jumppailtiin heppoja ihan reilusti, tavoitteena saada taipumaan kaikki sisäpohkeen ympärille. Ninni alkoi olemaan tosi kivasti siinä ja oli välillä kivan pehmeä. Ja sieltä löytyi kuulemma se ihan oikea ravikin sen puolikipsuttamisen sijaa. Jesjes, takajalat saatiin siis käyttöön kerrankin!

Olin jälleen tosi hyvällä fiiliksellä tunnin jälkeen ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Ninnikin toimi yllättävän hyvin vaikka itse mietinkin viimeiseen asti että olikohan järkevä idea toivoa, viimeisimmästä kerrasta kun oli niin huonot muistot. Hyvä nyt kuitenkin, että jäi viimeiseltä kerralta positiivinen fiilis ponista. Toivottavasti Ninni löytää hyvän kodin ja sille oikean ihmisen♥

Vielä viimeiseksi on infottava Berryn kanssa puuhailuista. Me ollaan jatkettu kävelemistä joka viikko, ja nyt viimeisellä viikolla kävinkin kaksi kertaa, kun olin sekä torstaina että lauantainakin Kiviojilla. Keskiviikkona en ehtinyt tekemään mitään, mutta sain sen päivän onneksi korvattua. Berrystä kuoriutui myös aikamoinen vesipeto, en olisi uskonut että se miun perässä kävelisi järveen ilman hirveää epäröintiä. Niin se vaan sinne asteli ja polskutteli tyytyväisenä, yritti kastella minut ja Matildankin. Ihanaa nähdä kun poni on onnellinen♥ 

♥ (c) Nea