Kaikennäköistä

Heippa!

Pieni tauko on taas päässyt puolivahigossa tapahtumaan, mutta nyt olisi taas aika vähän päivitellä kuulumisia. Heinäkuu on ollut tähän mennessä aika hevoseton, ja ratsastuskerrat jääneet vielä toistaiseksi minimilukemiin. (asia onneksi korjaantuu ensi viikolla!) Jotain on kuitenkin tapahtunut. joka vaikuttaa jälleen tämän blogin sisältöön. Nyt kuitenkin ensin kerron hieman vierailustani minulle hieman tuntemattomammalla tallilla. 

Kuvat (c) Manja Stranden

Tuossa jokunen viikko sitten pääsin siis aivan uuden tapauksen selkään, kyseessä lv-tamma Hilma (omistaja Viivi Hyypiä). Tuo olikin miun ensimmäinen kerta lämminverisen selässä, ja ennakkoluuloistani ja lukemistani keskusteluista huolimatta jäi oikein positiivinen kuva rodusta. Hilma on muutenkin mielestäni oikein potentiaalinen tapaus.

Ratsastuksen aikana enimmäkseen olin toisessa päädyssä suurella ympyrällä ja testasin kaikki askellajit läpi ja yritin saada Hilmaa vain rentoutumaan ja hakemaan rauhallista ja tasaista ravia. Lisäksi kokeilin parit väistöpätkät, jotka nekin sujuivat hyvin. 

Hilman kyytiin pääsen vielä jatkossa uudestaankin, nyt tuo ensimmäinen kerta oli tietysti hieman kankea kun aivan uusi hevonen alla ja sai aika pitkään totutella juuri tämän hevosen toimintatapoihin. Uskoisin kuitenkin, että seuraavalla kerralla sujuu jo paremmin kun tietää mitä odottaa. 

                           

Piipahan palasi laitumelta sunnuntaina 10.7, ja sillä viikolla vain juoksutimme ponin ja itse köpöttelin yhden päivän ilman satulaa, yhden raviksella kun kävimme katselemassa jo alkanutta kisahuumaa ja viimeisen kerran hiittiksellä ilman satulaa kun mihinkään muualle ei päästy ratsastamaan. 

(c) Matilda Patanen

Ja seuraavaksi itse asiaan, eli hieman yllättäen Piipan ylläpito loppui 16.7. En aio ruveta syistä sun muista sen enempää kertomaan, mutta maanantaina kävin sanomassa ponille heipat ja hakemassa omat tavarani pois. Ei sitä ymmärrä kuinka nopeasti sitä pystyy kiintymään näihin nelijalkaisiin, ja vaikka me ehdittiin yhdessä treenaamaan ja puuhailemaan vain muutamia kuukausia, muodostui Piipaan lähes yhtä vahva luottamus kuin Ricoon. Onhan ylläpitoponi tietenkin ihan eri asia kuin hoitoponi, joten silläkin osansa tässä. 

Nämä muutamat kuukaudet ovat myös opettaneet miuta valtavasti, sain tuntumaa siihen millaista olisi omistaa hevonen ja kuinka paljon loppujen lopuksi se vie aikaa (sehän toki tiedossa on ollut aina) ja kuinka paljon siihen pitää panostaa. Omat ratsastustaitonikin ovat parantuneet, Piipakaan kun ei kaikkea ihan ilmaiseksi anna, mutta palkitsee kyllä liikkumalla supermageesti kun osaa tehdä siellä selässä jotain oikein. Ehkä sitä taas osaa sitten ratsastaa tuntsareillakin paremmin ja löytää sieltäkin uusia vaihteita. On vain hirmu vaikeaa kuvitella palaavansa takaisin siihen normaaliin ratsastuskouluarkeen ja siihen, että pääsee hevosen selkään tosiaan vain kaksi kertaa viikossa, eikä kaikkea saa tehdä niin vapaasti kuin Piipan kanssa. No, tottumuskysymyshän se tietysti on. Kiitos kuitenkin vielä kerran Piipan omistajille tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta mahtavan ponin kanssa!♥

Hommahan jatkuu siis sitten aivan samaan malliin kuin ennenkin, kaksi tuntia viikossa ja Donnaan pystyn nyt panostamaan kun ei ole ketään muuta siinä rinnalla josta tarvitsisi huolehtia, ainakaan toistaiseksi... Nimittäin nyt kun on tieto paljon paremmasta ja nähnyt vähän tämän harrastuksen toistakin puolta ja sitä kuinka paljon voi päästä tekemään jos on vaan resursseja tarpeeksi, en tiedä kauan jaksan pelkkää ratsastuskoulua. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulen siihen rinnalle tarvitsemaan jotakin muuta, mutta aloitetaan "arki" nyt ihan rauhassa ja katsotaan sitten myöhemmin mihin suuntaan tässä kallistutaan. Mahdollisuudet kuitenkin ovat hyvin rajalliset kun omaan hevoseen ei mahdollisuutta ole.

Nipsu kuvat (c) Essi Kuivalainen, kiitos paljon! 

Sitten vielä ihan muihin asioihin. Raviksen nurmellahan oli viime viikolla EKR:n järjestämät koulukilpailut, joten Jannen Vaunussa oli paljon houkuttelevia alennuksia. Sieltähän sitten tarttui mukaan hieman yllättäen Equilinen kokogrippipaikkaiset ratsastushousut, joita olen Helsingin messuista asti kuolannut, hinta kuitenkin oli silloin liian suuri budjettiini. Kisojen aikana housuista oli sitten aika houkutteleva tarjous ja niitä kerran vielä kokeiltuani totesinkin että ne on ihan täydelliset. Testiin ne pääsivät jo parin päivän päästä kun kipusin Nipsun selkään, ja pitoa ainakin on! Olen ihan rakastunut noihin housuihin ja niitä varmaan rupean pitämäänkin ns. ykköshousuina. Tilaukseen meni myös uusi kypärä, Charles Owenin Hampton Hat, jota sitäkin olin jo katsellut jonkin aikaa. Sitten alkaakin olemaan omat varusteet taas päivitetty, saappaat saavat vielä tosin hetken odottaa. :D

Maanantaina suunnataan nokat kohti Päivölää ja leiriä, joten odotettavissa on sitten taas jonkunnäköistä postaussarjaa kun palaan, pysykää kuulolla. Mutta pitemmittä puheitta ja näihin kuviin ja tunnelmiin, nähdään leirin jälkeen!

♥