...Tai ettei ois lähtenyt sittenkään pois...

Muistan kun Irinan lähdön jälkeen ajattelin, että haluan alkaa kasvattaa luottamusta Fenjaan jo heti varsana ja elättelin toivoa siitä että jonain päivänä nousisin vielä ponin selkään. Silloin en osannut kuvitellakaan mitä mahdollisesti olisi luvassa...

Kun oltiin molemmat pieniä♥

Siitä se kaikki sitten alkoi. 9.4.2014 nousin ensimmäistä kertaa Fenjan selkään ja siitä pienellä avustuksella aloitettiin Fenjan ratsukoulutus. Poni oppikin todella nopeasti asioita, vaikkakin pientä itsepäisyyttä oli, mutta shetlanninponi mikä shetlanninponi. Siitä eteenpäin sitten joka viikko keskiviikkoisin kävin Fenjaa ratsastamassa ja kasvatettiin kuntoa ja pikkuhiljaa opeteltiin asioita. Ensimmäiset laukka-askeleet otettiin 28.5.14. Koko vuosi kokeiltiin kaikenlaista, kävimme muutamia kertoja maastossa, järvessä kahlailemassa, ilman satulaa, talvella kahlattiin pellolla ja kokeiltiin pulkkaratsastusta, hypättiin pieniä esteitä ja harjoiteltiin myös koulukiemuroita - pari kertaa oli ponilla kärrytkin perässä ja pieniä pätkiä ajoin. Vuosi oli kaiken kaikkiaan todella ikimuistoinen! 

Mutta sitten tapahtui ehkä se toisiksi kamalin asia tässä harrastuksessa kun johonkin poniin tai hevoseen kiintyy. Myynti-ilmoitus. Netistä sen bongasin nyt keväällä 2015 ja muistaakseni omistajakin sanoi asiasta. Olin todella varma, että poni tulisi lähtemään aika nopeasti, mutta niimpä ei käynytkään. Alkoi kesäloma, ja Fenjan toimittaessa kärryponin virkaa päiväleireillä en sillä ehtinyt enää menemään ja samaan aikaan ratsastin vielä Berryäkin. Niin sitten tuli se yli 2 kuukautta taukoa Fenjasta. Nyt sitten satuin kuulemaan tuossa viime viikon loppupuolella että Fenjalle oli löytynyt uusi koti, jossa sen ei tarvitsisi toimittaa tuntiponin virkaa johon se ei Kiviojilla soveltunut. Maanantaina eli 17.8.15 kävin viimeisen kerran Fenjalla ratsastamassa, ja tämä kerta menikin todella hyvin ja jäi hyvä fiilis ponista. Vielä pesin ja puunasin Fenjan lähtökuntoon ja oli aika sanoa hyvästit. 

Fenjan kanssa ehdin siis säännöllisesti touhuta yli vuoden. Tämä aika oli todella hieno kokemus, ja voin olla ylpeä Fenjasta. Aina ei helppoa ollut, mutta silti tuossa ponissa oli sitä jotain. Jaksoin sitä "viedä eteenpäin" vaikkei siitä mitään puskaponia hienompaa tullutkaan. Fenja on myös ensimmäinen poni, jonka tietysti ratsastuksenopettajan ja omistajan avustuksella koulutin lähes itse kokonaan. Olin muita satunnaisia tuntikertoja ja muutamaa henkilöä lukuunottamatta ainut joka ponilla halusi ratsastaa ja sen kanssa puuhailla. Fenjaan miulla oli myös tietynlaista luottoa, ja se oli lähes aina innoissaan tunnilla menossa. Miulle tämä tietysti tuli vähän yllättäen vaikka tiedossahan Fenjan lähtö on koko ajan ollut. Olen kuitenkin todella kiitollinen Fenjalle, ja siihen mitä se opetti miulle sen ohessa kun mie opetin sitä. Ikävä on kova jo nyt, toivottavasti me vielä joskus nähdään♥

Linkki videoon

Viivi&Fenja

9.4.14 - 18.8.15

Kiitos kaikesta pieni♥