Päivölän Katastrofileiri 2015 - 4.päivä

Torstaiaamuna herättiinkin taas ennen kahdeksaa, mutta aamupalan sijaan suunnattiin aitoilta katsomaan kun toinen lauma pääsi uudelle laidunlohkolle. Kameratkin otettiin mukaan siinä toivossa jos hepat olisivat riehuneet, mutta turhaan. Frami otti yhden pienen pyrähdyksen, muut vain pysähtyivät samantien syömään.

Laitumelta sitten suoraan aamupalalle ja muistaakseni jotain tallihommia taas tehtiin. Sitten olikin aika lähteä jo metsästämään ruohikosta Faxaa, jolla siis sinne 2h maastoon lähdin. Ja näille toisillehan siis myös oli rajattu uusi laidun, jossa oli miun pituista heinää suurimmaksi osaksi, kiva sitten siellä kahlata laitumen toiseen päähän jossa kaikki hepat oli. Onneksi Faxa antoi ihan suosiolla kiinni ja ei loppuen lopukai kauaa mennyt kun päästiin jo talliin takaisin. Siitä olikin kauan aikaa kun viimeeksi Faxalla olin mennyt! Laitettiin hepat taas kuntoon, ja jossain vaiheessa alkoi kuulua ulkonta hirveä ropina, ja saatiin sitten kaatosade juuri kun oltiin lähdössä. No, silti sinne lähdettiin ja vaikka sade tuntuikin alkuun aika inhottavalta niin ei sitä enää huomannut oikeastaan kun matkaan päästiin. Ja jossain vaiheessa sitten se muuttui tihkusateeksi ja lopulta loppui kokonaan. Matkan kohde oli Karhupirtit, jossa sitten puolessa välissä pysähdyttiin. Me oltiin Faxan kanssa ihan jonon keskellä. Alkuun sitä sai herätellä liikkumaan eteenpäin, mutta kun matka eteni pidemmälle alkoi Faxakin innostua.

Pysähdystauko keskellä metsää

Rämmittiin suurimmaksi osaksi märässä metikössä, ja mentiin myös aika pitkä pätkä hiekkatiellä, jossa sitten otettiin tölttiä ja pitkä suora laukkaa. Faxaa sai ihan tosissaan siinä suoralla kannustaa eteenpäin, mutta onneksi hää sitten syttyikin ja saatiin toiset kiinni aika nopeasti. Metikössä myös töltättiin jonkin verran, ja Karhupirteille tullessa mentiin kiertotietä pusikon kautta, jossa otettiin "rauhallista" laukkaa, tosin me ainakin Faxan kanssa tultiin aika kovaa kun meinattiin edellä olevasta Gaefasta jäädä jälkeen. Samaisessa pusikossa oli myös jyrkkä ylämäki, joka oli ilmeisesti alkuun tarkoitus vain mennä käynnissä, noh ei nyt ihan mennyt niin kuin piti :D Laukalla tultiin ja meinattiin hyytyä keskelle mäkeä. Sitten olikin se pieni jaloittelutauko jonkin näköisellä parkkipaikalla, siirrettiin satuloita ja tiukattiin satulavöitä. Tässä vaiheessa myös järjestys muuttui, Kreetta siirtyi perältä miun taakse. Siitä parkkikselta lähdettiin pienen käyntipätkän jälkeen laukalla hiekkamäki ylös, kivet sun muut vain lenteli joten silmät kiinni ja oli luotettava siihen ettei Faxa ajaudu ohi kenestäkään tai liian lähelle. Hengissä sekin pätkä selvittiin, ja käännyttiin samaiselle hiekkatielle joka aiemmin oli laukattu, nyt siis matka oli vain loivaa alamäkeä. Otettiin hieman tölttiäkin, joka tosin päättyi taas meillä jonon peräpäässä laukkaan, ja kohta taas koko jono laukkasi. Rämmittiin vielä metikössä, ja siellä Roosa keksi että meidän pitäisi laulaa, joten osa sitten kauniisti kailotti Leijonaa mä metsästän - laulua Roosan omilla sanoituksilla :D Jossain vaiheessa oli puhetta jostakin "salaisesta askellajistakin" ja Senja onnistui jalkautumaan Pokkiksen väistäessä oksaa eri suuntaan kuin Senja. Loppumatkassa taloa ohittaessa joku mie poltti siellä jotai ja joillekkin hepoille se oli vähän liikaa joten osa sitten jalkautui joksikin aikaa, Faxa tosin otti ihan rennosti ja vaan käpsytteli ohi ihan kuin ei mitään. Tallilla olimme loppuen lopuksi noin kello 12, ja hepat hoidettuamme pääsimme päiväruoalle.

Niin mikä maksiminopeus?

Seuraavaksi olikin jälleen vapaa-aikaa, eli aitoilla musiikin kuuntelua, kunnes keksimme että mennään maneesiin hyppäämään esteitä! Otettiin Tiian kaiutin mukaan, ja suunnattiin maneesille. Mie yritin alkuun viritellä jostain jutusta musiikkia, mutta tyydyttiin sitten tuohon kaiuttimeen, siitäkin kun kuului tosi hyvin.

Kreetta siis hyppäsi enimmäkseen, mutta myös me kaikki muut. Otettin myös limbokisa, joka tosin ei niin kovin onnistunut omalla kohdalla ollut.. Mariakin ilmestyi maneesille katsomaan hetkeksi, ja samalla haki meidät välipalalle. Lähdettiin sitten syömään ja Roosakin tuli takaisin - sillä seuraavaksi oli vuorossa vikellystä Fleygurilla ja Prinsillä! Osa haki hevoset sisään ja laittoi niille varusteet päälle, me muut haimme kamerat ja sitten mentiin. Sain olla koekaniinina Fleygurilla, jota ei näitten tietojen mukaan oltu aikaisemmin juoksutettu, hyvin hää kuitenkin tajusi idean! Kokeilin kaikennäköistä, olin alkuun polvillaan selässä, sitten tein maailmanympäri-matkan, jossa tosin meni useampi kierros miun ollessa niin varovainen ja hidas. Fleygurin ollessa paikallaan uskaltauduin myös seisomaan selässä. Toki myös ravasin takaperin ja makoilin selälläni selässä. Pääsin myös kokeilemaan pitkästä aikaa oman vuoroni jälkeen juoksutusta, ja siihen kerran kun suostuin niin pyörinkin koko loppuajan kun muut vuorotellen vikelsi. No, en valita - Fleyguria oli tosi kiva juoksuttaa! (Ilmeisesti meillä piti olla tässä samalla leirikaste, mutta kun Kristina ei päässyt tulemaan niin jäi se sitten välistä)

Kun kaikki halukkaat olivat saaneet kokeilla, kävelytettiin heppoja vielä hetki ja sen jälkeen otettiin taas parit kuvat maneesin edessä. 

Kuvailun jälkeen hepat talliin ja sieltä loimituksen kautta laitumelle, ja meillä oli pieni huilitauko jonka aikana tilasimme meille pizzaa. Pizzat piti tietenkin lähteä hakemaan, joten heti iltaruoan jälkeen mie, Kreetta, Senja ja Henna hyppäsimme Roosan kyytiin ja lähdimme sinne pizzerialle. Loput jäivät Päivölään odottelemaan. En muista kuinka kauan matkaan yhteensä meni, mutta muistaakseni joskus 19 jälkeen oltiin takaisin. Kun ketään ei tullessamme näkynyt, Kreetta laittoi viestiä muille ja menimme sisälle kahvioon (tai miksi sitä nyt sanotaankaan) odottelemaan. Kohta loputkin tulivat ja ehdittiin parit palat pizzaa syödä. Samalla Roosa suunnitteli leirikisaradan meidän avustuksella tietty, ja jakoi kisahepat. Toivoin Kunstia tai Ofeliaa, ja tällä kertaa kahdesta edellisestä vuodesta poiketen sain Ofelian. Ehdittiin rakentaa leirikisarata vielä ennen iltatallia. Se olikin yllättävän yksinkertainen, ja kun kaikki teki jotain niin ei kauaa mennyt.

...Aiemmin samana päivänä...

 Seuraavaksi oli viimeisen iltatallin aika, samat jutut tehtiin mitä aikaisemminkin. Iltapalaaahan meillä ei ollut ollenkaan kun nuo pizzat ostettiin, joten ilta kuluikin aika rattoisasti tallituvassa hengaillen. Kuunneltiin taas Roosan hauskoja tarinoita kera äänitehosteiden, ja Kreetta murjoi miun jumissa olevat hartiat ja selän. Jossakin kohtaa ajauduttiin keskustelemaan kauhujutuista, ja pari kertaa saatiin aikaan monet kiljahdukset ja rääkymiset. Yhden kerran säikähdin ihan kunnolla kun olin Kreetan kanssa käymässä pihalla, kun sisältä alkoi kuulua ihan tajuton kiljuminen, säikähtäneenä alettiin itsekin kiljua ja hetken aikaa mietittiin uskaltaako tuonne enää takaisin mennä. Aittoihin lähdettiin kaikki samaan aikaan kun illan keskustelunaiheiden seurauksena kukaan ei uskaltanut yksinään ulos mennä. Mie pääsin täksi viimeiseksi yöksi vihdoin sänkyyn nukkumaan, kun Sanna ystävällisesti luovutti paikkansa miulle ja meni itse sitten patjalle lattialle. Tänä yönä valvottiin varmaan pisimpään, kun Kreetta aiheutti vielä lisäsydämentykytyksiä tulemalla koputtelemaan vielä meidän aitan oveen, ja söhräämällä puhelimen valon kanssa jotakin ulkona.

Fleygur♥