perjantai 7. elokuuta 2015

Päivölän katastrofileiri 2015 - 2.päivä

Tiistai-aamuna heräiltiin todella väsyneinä pirteinä 7.30, koska tiedossa oli 5h maasto! Siinä pienessä kohmeessa heräiltiin, oli nimittäin ihan kiitettävän kylmä! 8.00 suunnattiin aamupalalle, josta sitten suoraan aamutalliin, osa putsasi karsinoita ja osa sai sitten muita puuhia. Itse en tänä päivänä putsannut karsinoita. Siinä aikamme puuhasteltua olikin lähdettävä jo hakemaan maastohevosia sisään, tällä kertaa pääsinkin kokeilemaan tallin uusinta asukkia, issikkatamma Ofeliaa. Meillä oli rutkasti aikaa laittaa hevoset kuntoon, hieman jouduttiin satuloiden kanssa säätämään, ja vaikka aikaa olikin niin silti meinasin unohtaa yhtä sun toista, hups :D Pihasta kuitenkin päästiin lähtemään ihan aikataulussa eli 10 aikaan.

Ofelia
Retki sujui kokonaisuudessaan aika rennosti, menomatkalla ei paljoa laukattu, lähinnä käveltiin ja otettiin muutamia pätkiä tölttiä. Olimme Ofelian kanssa jonossa toisina, tammalla kun sen verran energiaa ja vauhtia on. Maastomme kohde oli saaressa, joten sinne siirryttiin lossilla! Viime vuonnahan kävimme jo tekemässä lossireissun, mutta jäimme siihen ihan saaren kioskille. Tällä kertaa matka jatkui syvälle saaren uumeniin kodalle. Muutamia autoja tuli saaressa vastaan, mutta koko poppoo pysyi rauhallisena eikä mitään ongelmia tullut. Vaikka suurinosa matkasta mentiinkin vain käyntiä, ei todellakaan tullut tylsää Kreetan keksiessä takanani kaikennäköistä ohjelmaa Kunstin selässä... 


Lossia odottelemassa


Jossakin vaiheessa Maria menikin pakettiautollamme ohi meistä, ja pian näkyvissä olikin kota, jossa pysähdyimme syömään. Tulimme selästä alas, otimme hevosilta satulat ja turparemmit pois ja sidoimme ne jonkinnäköiseen naruun joka oli puiden välille viritetty. Ofelian kanssa oli alkuun pieniä erimielisyyksiä siitä, laitetaanko häntä kiinni tuohon viritykseen mutta pienellä avustuksella lopulta saatiin tammakin kiinni. Hevoset juotettiin ja jätettiin syömään, ja sillä välin itsekin söimme sämpylää, mehua ja makkaraa. 

Taukopaikalla


Kun kaikki olivat syöneet, lähdimme laittamaan hevosille takaisin puuttuvat varusteet ja irrottamaan ne narusta, jonka jälkeen kipusimme kyytiin. Joku mies ja Maria halusivat ottaa meistä vielä kuvia, joten siinä hetki poseerattiin jonka jälkeen lähdettiin paluumatkalle. Käveltiin taas aika paljon, mutta nyt otettiin myös yksi pidempi ylämäki laukassa. Se tosi keskeytyi kun meidän takaamme lähestyi jo toista vai kolmatta kertaa jotkin ulkomaalaiset marjanpomijat. Otettiin myös muutama pätkä tölttiä. Lossilla oli taas ihmisiä kuvaamassa meitä kun heppojen kanssa menimme yli, kuten oli myös menomatkalla. Toisella puolella jatkoimme taas matkaa rauhassa kohti Päivölää, tölttäiltiin muistaakseni pari pidempääkin pätkää. Tallilla olimme noin kello 15.00. Otettiin taas varusteet pois, huuhdeltiin hepat vedellä, juotettiin ja laitettiin ihottumahevosille loimet päälle ja vietiin ulos. En muuten tällä kertaa ollut niin kuollut kuin viime vuonna.


Syötiin välipalaa, juteltiin ja kävimme tekemässä loput tallihommat, myös Siru ja Sanni kävivät tallilla moikkaamassa meitä! Jossain vaiheessa keräännyttiin kaikki pihalle, ja siinä jotain juteltiin ja yritettiin saada mahdollisimman monta ihmistä mahtumaan yhden heinäpaalin päälle.


Pakollinen piirustusseinäkuva


Jossakin vaiheessa meidät pyydettiin syömään, ja siinä sitten samalla keskusteltiinkin hieman vakavemmista aiheista. Ruoan jälkeen meillä oli muutama tunti vapaa-aikaa, joten tuttuun tapaan ahtauduttiin kaikki 8 Tiian ja Sannan aittaan. Kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Siinä 8 maissa sitten suunnattiin iltatallin tekoon, eli samat jutut kuin muinakin iltoina. Lisäksi rasvasin Fleygurin ja muutenkin rapsuttelin sitä siinä odotellessa että pääsee jakamaan hepoille iltamössöt. 


Kun hepat oli syötetty, menimme itsekin syömään iltapalaa. Sen jälkeen siinä tehtiin normi iltarutiinit ja jäätiin taas höpöttelemään tallitupaan Roosan kanssa. Kellonajasta ei mitään muistikuvaa että milloin meidät häädettiin aittoihin, mutta jossain vaiheessa sinne kumminkin siirryttiin. Ja itse jatkoin lattialla nukkumislinjalla Tiian ja Sannan aitassa. Valot sammui joskus puolen yön jälkeen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti