Voitaisiin vaihteeksi palailla nyt tähän normaaliin arkeen, kun noita leiripostauksia on tuossa jokunen jo tullut. Ja siis ne teen tietysti vielä loppuun jossain vaiheessa. Kuitenkin, maanantaina hubsilla starttasi syyskausi ja oma tuntini olikin perjantaina tuttuun tapaan. Itsehän siis aloitin keskiviikkona tuntien osalta jo syyskauden Kiviojilla ja ne jotka ovat blogini fb-sivulla tässä keskiviikon jälkeen vierailleet, tietävätkin että siellä aloitin nyt tällä viikolla vakituiset tunnit! Keskiviikkoisin siis siellä aina tekemässä tunnilla milloin mitäkin samaan kellonaikaan kun aina Fenjan ja Berrynkin kanssa olin. Joten sitä mukaa kun miulla on mahdollisuus kuvaaja saada sinnekin, niin postauksia tunneista tulee. Nyt kuitenkin aiheeseen takaisin.
 |
| Kuvat (c) Tuuli |
Perjantaina listassa olikin alkuun aikamoiseksi järkytykseksi Jamilla, sen kanssa kun ei oikein ikinä ole tunneilla sujunut ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Yleensä aina tamma kuskannut miuta ihan miten halunnut, ja jos yhtään suuhun on jäänyt kiinni niin varmasti vetänyt herneet nenäänsä ja sen jälkeen olen yleensä luovuttanut kun ei mikään apu ole läpi mennyt. Joten siitä syystä hieman epäröiden sinne selkään kipusin. Tunnista itsessään en ajatellut teille alkaa sen ihmeellisemmin tarinoimaan, koska tehtiin aikalailla samoja juttuja molemmissa suunnissa, lähinnä pyörittiin isolla pääty-ympyrällä kaikki eri askellajeissa ja väistätettiin takaosaa ulospäin.
Jamilla oli oikeastaan yllättävän kiva ratsastaa, se ei koko tunnin aikana hötkyillyt tai kiihdytellyt sen pahemmin, ja siihen sai jotain otettakin. Itsellä vaan avut sun muut hakusessa alkutunnista, kunnes miulle välikäyntien aikana havoinnollistettiin asioita, sitten uusi yritys ja nyt sujui paljon paremmin! Alkuun olin siis ihan liian kova kädellä, kun sanottiin että ohjastuntuma pitää olla kunnollinen niin otin sen ehkä vähän liian tosissani, mutta onneksi sitten tajusin kun miulle asiaa selitettiin. Ja kuten Outikin sanoi, "ei Jamillan kanssa ohjalla tarvitse olla kuin gramma" ja käyttää istuntaa niin paljon paremmin sujuu. Ja niin sujuikin!
Ja kun se oikea tuntuma löytyi ja sain istunnan tiiviimmäksi ja pystyin käyttämään sitä enemmin, löytyi jokaisesta askellajistakin selkeämpi tahti ja tempo. Ei siis ihan mikään turha viikkoo Päivölässä, oli siitä loppuen lopuksi aika paljon apua kun nyt ehkä osaa käyttää istuntaa paremmin jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti