Sanaton

Perjantain tunnista. Ajattelin pitää tämän postauksen mahdollisimman vhäsanaisena, koska oikeastaan minulla ei ole siitä hirveästi kerrottavaa tehtävällisesti. Ei siksi, että emme olisi tehnyt mitään - päinvastoin. Olin hiestä märkä tunnin jälkeen ja pohkeetkin olivat rankan tunnin jäljiltä lauantaina todella kipeät. Vaan siksi, koska tunnilta jäänyt fiilis oli niin mieletön. Ratsuna oli Rico. Kahden kuukauden tauon jälkeen vihdoin pääsin ponin selkään. En tiedä oliko sitten tauko tehnyt hyvää ja olin ottanut oppia muilta hevosilta ja osasin soveltaa sitä Ricon ratsastamiseen, mutta asiat toimivat. Rico oli koko tunnin hyvin kuulolla ja sain sen ratsastettua jo heti alkukäynneissä pyöreäksi(ei tietenkään koko tunnin ajaksi, mutta pidempääkin pätkää mentiin näin) ja avuillekkin, ilman samanlaista vastustelua kuin viimeeksi kun sillä menin. Tämä oli niitä harvoja kertoja, joina Ricon kanssa tuntui, että nyt onnistui. Melkein aina on ollut suunnatonta "tahtojen taistelua" oli sitten kyse mistä tahansa. Ei tällä kertaa, ja olen onnellinen siitä.

(c) Sini Ikonen, kunnes toisin mainitaan!

Tästä eteenpäin (c) Martta Korvenoja