Niin mitkä vatsalihakset?

Tiistaina oli taas ylimääräinen tunti, jonka menin Liinillä. Tunti ei mennyt ehkä niin hyvin kuin edelliset, sillä Liini oli hyvin energinen ja jo heti alkukäynneissä liikkui vähän liikaakin eteenpäin. Lisäksi omat vatsalihakset taitaa olla jo talvilomalla... 

Tunnilla tehtiin aika perusasioita, alkuun ravattiin molempiin suuntiin ympyröillä, sitten vähän käveltiin ja tehtiin muutamat pysähdykset joista muutama peruutusaskel. Ensimmäinen peruutus onnistui ihan sujuvasti, mutta sen jälkeen ei sitten peruutettu askeleen askelta. Ilmeisesti itse tein jotain väärin siellä selässä, sillä kun pysähdyttiin ihan normaalisti ja yritin lähteä peruuttamaan, seisoi Liini vaan paikoillaan ihan kuin jalat liimattuna maneesin pohjaan. Monta kertaa yritin, ja lopulta taidettiin yksi askel peruuttaa tähän suuntaan.

Toiseen suuntaan peruutukset onnistui paljon paremmin ja saatiin muutamia tosi hyviä pätkiä. Laukoista en muista yhtään että missä vaiheessa ne otettiin, mutta itsenäisiä nostoja ja pätkiä sai tehdä. Päädyin Liinin kanssa ottamaan pitkiä pätkiä ja samalla kun yritin itse päästä vaikuttamaan vauhtiin vatsalihaksilla(joka ei oikein onnistunut) olisi vielä pitänyt työskennellä asetusten ja taivutustenkin kanssa... Liini olisi tykännyt vain juosta alta pois kun yritti saada sisäpohjetta läpi ja mummelia taipumaan ja siitä keskusteltiinkin usean ympyrän ajan kunnes yksi hyvä pätkä saatiin ja siihen oli hyvä lopettaa. Loppuraveissa löytyi myös hetkittäin oikein kivantuntuinen ravi vaikkakin vauhti välillä kiihtyi vähän liikaakin. 

Perjantai oli puomipäivä! Ratsuna olikin suureksi yllätykseksi Dille ja koska tosiaan meillä oli puomeja niin ennakkoon mietin, että tästähän tulee helppoa! Ei se sitten lopulta ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut... Dille oli alkuverryttelyssä tosi kiva ratsastaa, hieman tuntuma oli epätasaista ja itsellä oli taas muisteltavaa miten tämä heponen toimiikaan. Aika nopeasti aloimme tehdä yksityispuolen pitkälle sivulle kaksi volttia joilla molemmilla menimme kolmen puomin yli. Askeleet ei ihan alkuun osunut ja jäin itse tosi paljon sisäohjaan kiinni joten tiet joillekin puomeilla vähän oli mitä oli. Molemmissa suunnissa siis tulimme tätä tehtävää, kunnes kävelytauon jälkeen jatkoimme harjoitusravia, edelleen nämä voltit ja puomien yli, sekä ratsastuskoulupuolen pitkällä sivulla ensin _lyhyillä_ väleillä neljä puomia, pieni väli jossa annettiin hevosten pidentään askelta neljälle pidemmillä väleillä oleville puomeille. Nämä kaikki sai tulla myös harjoitusravissa jos halusi ja itsekin tulin aina lyhyemmän välin puomit alhaalla istuen, mutta pidemmät välit keventäen.

Hetken päästä muutettiin tehtävää hieman. Aiemmin harjoitusravissa tullut puomit volteilla tultiin laukassa ja toisella pitkällä sivulla olevat neljän puomin yhdistelmät sitten edelleen ravissa. Laukkaosuudet meillä meni hyvin aina kun itse muistin kunnolla ratsastaa loppuun asti. Silloin kun en itse sitten muistanut, kääntyminen vähän valui ja valui, jolloin loogisestikin menimme puomista ohi. Ravipuomit lyhyillä väleillä meni aina yhtä huonosti - joko siirryttiin käyntiin kun pidätteet menikin yhtäkkiä liian hyvin läpi tai sitten vain juostiin niistä läpi ilman mitään hallintaa. Tämän asian kanssa tapeltiin molemmissa suunnissa, kunnes yhden kerran saatiin open mielestä ja omastakin mielestä Dille malttamaan johon olikin sitten hyvä lopettaa. Laukkapuomeilla saatiin askeleet todella hyvin osumaan ja kehuja niistä.

Tämän viikon tunneilla tosiaan tuli huomattua kuinka tärkeä osa hevosten hallintaa ja yleisestikin ratsastusta on vatsalihasten käyttö. Kuten minulle sanottiin tiistain tunnilla - Mukailen ravin ja laukan liikettä kuulemma hyvin, mutta se ei riitä enää. Pitäisi päästä vaikuttamaan niillä vatsalihaksilla ja saada ne kaivettua käyttöön sieltä jostain piilosta. Harjoittelua, harjoittelua siis lisää! Dillekään ei ehkä olisi juossut niin paljoa perjantaina, jos olisin saanut ne vatsalihakset käyttöön, mutta ei. Dillen ravi on muutenkin hyvin hankala istua, erityisesti perjantaina siellä istuminen tuntui suorastaan mahdottomalta ja tunsin itseni lähinnä perunasäkiksi. Aina ei voi sujua, joten nyt sitten vaan otettava itseään niskasta kiinni jotta ne vatsalihakset saisin töihin. Vielä keskiviikon tunnista, josta en saanut jälleenkään materiaalia tänne blogiin pimeän tultua niin nopeasti. Hyppelimme tunnilla ja menin Ninnillä, joka oli aivan superhieno! Vauhtia oli tällä kertaa tarpeeksi ja esteistäkin päästiin yli ihan hyvällä menestyksellä vaikka muutama kielto tulikin erikoisesteelle. Mutta Ninni oli kyllä silti hieno ja ylitti varmasti itsensä, se on todella alkanut saamaan kiinni hyppäämisen ideasta :)