Tiedän, et mä löydän vielä mulle oikeen tien, jota kulkea

Ajatuksissa on pyörinyt pitkään monenlaiset asiat, niin hyvät kuin hieman ikävämmätkin asiat nykyhetkestä sekä tulevaisuudesta ratsastuksen suhteen. Muistatte varmaan kun kesällä lopetin valmennusryhmässä. Sitä enne oli vielä tavoitteita ja sen jälkeenkin vielä pientä toivonkipinää kilpailemisesta ja valmentautumisesta. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin on kuvitellut... 

Syyskuussa oli aluemestaruudet, joissa siis starttasin ponimestaruuden Ricon kanssa kuten silloin kerroin. Siihen mennessa kisakuumekkin oli jo ehtinyt äityä todella pahaksi ja olin todella pitkään odottanut että pääsisi kouluaitojen sisäpuolelle testaamaan ja näkemään onko tässä ajassa tullut kehitystä. En tiedä näkyikö se niin selvästi ulospäin kaikille, mutta arvostelupaperin ja oman fiiliksen perusteella kyllä, kehitystä oli tapahtunut. Eihän meidän prosentit tai sijoitus ollut mikään päätä huimaava mutta miulle itselleni se oli saavutus. Rico oli radalla hyvä, todella hyvä Ricoksi. Itse en ehkä jaksanut ratsastaa ihan loppuun asti, mutta meno oli aivan erilaista kuin vaikka vuosi tai kaksi taaksepäin. Olin radan jälkeen sanaton. Se tunne oli niin mahtava kun tuntui että vihdoin onnistui, vihdoin olin tajunnut ainakin osittain jotain tärkeää ja olimme päässeet tavoitteessa jo puoliväliin ja hiukan sen ylikin. Sen jälkeen ajattelin, että tästä tämä lähtee, että toivo ei ole ihan vielä menetetty kisaamisen suhteen ja että eiköhän tämä tästä.

Tiistailta Liinin kanssa!

Palataanpa sitten nykyhetkeen. Arviolta kaksi kuukautta välissä, kun viimeeksi menin Ricolla tunnilla. En ole pystynyt saamaan sitä tunneille enää, sillä perjantaisin sitä tarvitaan pienten tunneilla ja meidän tunnilla on ollut isommat hevoset. En valita, koska tykkään tällä hetkellä mennä todella paljon Liinillä, joka on ollutkin 5 kertana peräkkäin miulla listassa, viimeisimpien kertojen välissä ainoastaan kerran Dillellä ja eilen poikkeuksellisesti Donnalla. Olen siis ottanut extratunteja tiistaille koska motivaatio ja into ratsastamiseen on ollut niin suuri. On oikeasti ollut halu tehdä asioita ja oppia. Mitä Ricoon tulee, ollaan kovaa vauhtia menossa siihen todellisuuteen, että alan olemaan liian pitkä Ricolle. En ehkä ihan vielä, mutta piakkoin. Lisäksi omat ponivuoteni kisojen suhteen ovat loppumassa, ensi vuonna ja ensikaudella alkaa virallisesti junnuvuodet ja jos esimerkiksi haluan kisata jossain mestaruuksissa ei enää poniluokkiin ole asiaa. Mutta mitäs sitten, kun Ricolla en todennäköisesti kisaamista pysty tai saa jatkaa? Mistä hevonen jolla kisata? Mahdollisuuksi toki on, mutta se, onnistuuko niiden toteuttaminen on aivan eri asia. 

Nyt lähiaikoina olen siis mennyt paljon Liinillä ja tykästynyt siihen tässä lyhyessä ajassa jo paljon. Sen kanssa on hienoa työskennellä ja se opettaa todella paljon ja on opettanut minuakin näillä edellisillä tunneilla apujenkäytöstä istunnan hyödyntämiseen joka tunti. Aina ei tietenkään ole sujunut, mutta olen ehkä hieman saanut jo idean päästä kiinni ja näin pystynyt hyödyntämään opittua myös muilla hevosilla ja poneilla ratsastaessani. Siinä olisi ollut yksi mahdollisuus, mutta se oikeastaan kariutui jo alkumetreillä, sillä miulla ei ole mahdollisuutta ainakaan tällä hetkellä käydä hubsilla tunneilla niin monta kertaa viikossa kuin treenaamiseen ja kisoihin pääseminen olisi edellyttänyt. Se siis siitä. Ja oikeastaan kaikesta muustakin. 

Kaisa Kähön valmennus

Muistatte varmasti myös Ninnin? Tämän ponin kanssahan oli Kaisa Kähön valmennuksessa ja tähän olen myös tykästynyt ihan lyhyessä ajassa. Yhden kerran olen nyt Ninnillä mennytkin valmennuksen jälkeen, sillä muilla tunneilla ollut hieman erilaista ratsua, ja osa oikeastaan ihan omasta toiveestakin. Ninnin kanssa olisi tietysti todella hienoa jatkaa harjoittelua ja ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisuuksien mukaan myös aloittaa kisailemista, mutta se haave voi olla hyvin kaukainen, ehkä jopa mahdoton. Ja ei riipu vain minusta vaan monesta muustakin ihmisestä. Enkä ole asiasta ehtinyt sen enempää keskustelemaan. 

Tämä on siis oikeastaan se ongelman ydin. Ei ole hevosta jolla treenata tai kilpailla. Motivaatiota ja intoa kyllä löytyy, enemmän vielä kuin ehkä aikaisemmin. Tuntuu, että olen saanut nyt kunnolla kiinni ideasta mitä selässä tulisi tehdä, jotta hevonen liikkuu oikein. Tietenkin olen siinäkin asiassa aivan alussa ja opittavaa löytyy vielä ja vaikka kuinka, mutta kun jutun ydin on löytynyt, halu oppia ja kehittyä on valtava. Viimeisimpien viikkojen ja oikeastaan erityisesti tämän viikon tunnit ovat olleet mielestäni onnistuneita ja olen ollut joka ikisestä tunnista positiivisella fiiliksellä. Tiistaina Liini oli aivan super, ymmärsin jälleen uusia asioita apujen käytössä ja istunnassa. Tuntuu että olin yhtä hymyä tunnin jälkeen. Keskiviikkona yllätysratsu Pokemon sai aikaan myös onnistumisen tunteita vaikkakin tunnissa oli myös paljon korjattavaa, mutta lopputunnista tuntuma poniin oli aivan erilainen kuin alkuun. Perjantaina eli eilen pääsin kokeilemaan tunnilla uutta hevosta, Donnaa joka jonkun aikaa sitten saapui hubsille. Osaava ja hieno hevonen, jonka kanssa oli mukavaa työskennellä, vaikkakin todella paljon erilaisempaa kuin muilla hevosilla. Sain jopa ensimmäistä kertaa oikeasti tehtyä sulkutaivutusta juuri Donnan ansiosta.

Vuoden ja kauden vaihtuminen kuitenkin jollain tapaa pelottaa. Pelottaa, että tämä suuri motivaatio ratsastukseen on noussut niin vahvasti pinnalle että jos ei pääsekään kisaamaan oikeasti kunnolla (ei en tarkoita tällä samanlaista aktiivista kisaamista kuin ne kenellä on oma hevonen ja jotka kiertävät säännöllisesti kisoja) katoaako motivaatio, kun varsinaisia tavoitteita ei ole? Tietysti tavoitteita voi olla ilman kisojakin, mutta minun tapauksessani kilpaileminen kuuluu osana tavoitteisiin pääsemistä, niin sanottuna kehittymisen mittarina. Kehitys näkyy arvostelupapereissa sitten jompana kumpana, joko se on positiivista ja on edistynyt, ehkä päässyt johonkin tavoitteeseen, tai ehkä ei ole ja palaute on hieman negatiivisempaa joka tarkoittaa taas vain lisää harjoittelua. Tai sitten voi olla molempia. Haluaisin myös valmennuksiin, sillä niissä saisi hieman kommenttia myös muilta ihmisiltä, kuin siltä omalta ratsastuksenopettajalta ja esille voisi tulla myös uusia asioita omassa ratsastuksessa. Ja vielä hieman kilpailemisesta. Kun on ollut haaveena kisata enemmän aluetasolla ja päästä ainakin sille HeB-tasolle ja saada sijoituksia ja ennen kaikkea hyviä ratoja alle, en todellakaan halua jäädä siihen mihin tällä hetkellä olisi jäätävä kun hevosta jolla harjoitella ja kisata ei ole. Eli harjoituskilpailu/seurakilpailu tasolle. Sinne en todellakaan halua jäädä. Tämä kausi on ollut kisojen suhteen todella niukka, Ricon kanssa tähän mennessä olen mennyt kahdet kisat, itse sitten kolmet kun Kiviojan koulukisat lasketaan mukaan. Toivon sydämeni pohjasta, että ensi kausi ei olisi tällainen. Saa nyt kuitenkin ajan kanssa nähdä, mitä tapahtuu ja mihin suuntaan asiat kallistuvat. Toivon myös motivaation jatkuvan samanlaisena vaikka epäonnistumisia tulisikin ja takapakkiakin jonka aina jossain vaiheessa joutuu kohtaamaan, mutta oikeastaan kaikkihan on loppujen lopuksi kiinni omasta itsestä. Do it for passion or not at all.