Jos ei täydellisesti niin ainakin sinnepäin...

(Heh, perjantain iltatunnista oli kyllä täydellisyys kaukana...) Perjantaina olikin todella hevospainotteinen päivä, sillä meillä oli koulun taksvärkkipäivä ja missäs muualla sen vietinkään kuin tallilla. Kiviojille siis suuntasin Karon kanssa jo aamutuimaan. Siellä ehdittiin tallitöiden lomassa ratsastamaan muutama ponikin, joten illalla oma tunti menikin aika huonosti. Kun kaksi ponia oli jo ratsastanut (en mitenkään hirmu rankasti mutta kumminkin) ei sitä jaksanut enää ihan 100% keskittymisellä ratsastaa. Tunnille sain kuitenkin ratsuksi Aten.

Kuvat (c) Maisa Pukki

Koko tunti rakentui oikeastaan yhden tehtävän ympärille, jota sitten askellajin mukaan muuteltiin. Alkuverryttelyt tehtiin normaalisti volteilla ja ympyröillä, josta sitten siirryttiin aika pian meidän varsinaiseen tehtävään. Eli teimme molemmissa suunnissa tehtävää, jossa ensin väistätettiin käynnissä pitkän sivun alusta melko jyrkkää väistöä kohti keskihalkaisijaa. Ei siis mitenkään pitkää pätkää, vaan niin että päästiin hiukan uran sisäpuolelle. Sitten siirtymä raviin ja ravia muutamia metrehä siinä uran sisäpuolelle, siirtyminen takaisin käyntiin ja samanlainen väistö takaisin uralle kuin oltiin tehty alussa uran sisäpuolelle. Lyhyet sivut jatkettiin aina ravaten.

Ennen laukkoja meillä taisi olla yhdet välikäynnit, jonka aikana ajatuksissani hajotettiin yksi tötterö, kun Atte käveli sellaisen päältä, hups :D Jatkettiin tehtävää niin, että väistö kohti keskihalkaisijaa tehtiin aina ravissa, sitten suoristus ja siinä uran sisäpuolella laukannosto. Laukassa sai tehdä päätyyn pääty-ympyrän, mutta ennen seuraavaa pitkää sivua piti olla jo ravissa, Tätä tehtiin myös molemmissa suunnissa. Kun tätä oli tehty niin monta kertaa, että _jokainen_ sai muutaman onnistuneen väistön ja noston, siirryttiin loppuverryttelemään vapaasti. Suunta oli siis vapaa, ja itse tein loppuverryttelyt suurella kahdeksikolla ja yritin keskittyä vain siihen, että hieman kuumunut ja levoton Atte malttaisi rauhoittua ja rentoutua hieman. Kun hevoset alkoivat tuntua hyvältä, sai antaa pitkät ohjat ja kävellä. 

Alkutunti meni meidän osalta oikein hyvin ja sain pätkittäin Attea kulkemaan ihan hyvinkin, aina kun muisti vähän itsekin rentoutua ja avustaa pohkeella. Atte tuntui kuitenkin aika sellaiselta, hmmm.... tuupattavalta. Tai ainankin miusta tuntui koko ajan siltä, että tempo olisi saanut olla reippaampi, Jonnan mielestä se taas näytti menevän silloin liian reippaasti ja tahti katosi kun itsestä tuntui sellaisesta "hyvältä". No, laitetaan tuo itsellä sen piikkiin, että Atella en ollut piiitkään aikaan ratsastanut. Väistöt meille ei oikein sujunut ja sain edelleen tuuppia väistättävällä pohkeella koko ajan, että saatiin edes jonkunlaista väistöä. Muutama ok pätkä kuitenkin käynnissä tuli, ravissa oli sitten helpompaa. Laukannostoista ei sitten edes puhuta,,, Meinasi epätoivo iskeä kun en alkuun saanut Attea laukkaamaan ollenkaan. Avut itsellä oli siis hukassa enkä ollut oikein perillä mistään. Toisessa kierroksessa laukat sitten nousi helpommin, mutta koska kuskilla oli taas avut ihan miten sattuu, nousi todella monta kertaa väärä laukka ja tätä hiottiinkin pitkään. Attekin alkoi tämän tehtävän aikana kuumua ihan liikaa ja tuntui että poninkaan keskittyminen ei riittänyt tehtävään. Loppuun Atte kuitenkin parani ja loppuverryttelyssä sain muutaman tosi kivan pätkän, johon olikin hyvä lopettaa.