Jumppailua

Pitkästä aikaa keskiviikkona palailin muutaman viikon tauon jälkeen kiviojille ja Ninnin selkään. Poneilla oli ollut vapaata reilut kaksi viikkoa, joten odotettavissa oli hyvin energisiä poneja... Laittelin Ninnin siinä normaalisti kuntoon, poni oli aika luminen ja tilsatkin oli aika isot ja jämäkästi kiinni kavioissa. Ajallaan oltiin kuitenkin valmiita ja lähdettiin kohti kenttää. Kuvia ei tule kiviojalta olemaan niin kauan kun ulkona on vielä pimeää 17-18 välillä, joten tätä postausta kuvittavat vanhat valmennuskuvat loka -ja marraskuulta.

Aloitettiin tunti aika pitkillä alkukäynneillä, koska pakkasta oli ihan mukavasti ja ponit eivät tosiaan olleet liikkuneet muutamaan viikkoon kunnolla. Ninni oli alusta asti todella energinen ja olisi mielellään ravaillut omia aikojaan. Meillä oli ajatuksena pitää tunti jumppailupainotteisena eikä tehdä mitään ihmeellisyyksiä. Rennosti me mentiinkin, mutta miulle tuli tunnin aikana ainakin kuuma ja Ninnistäkin alkoi liikkuminen hetkittäin tuntumaan ihan työskentelyltä ja puhtikin meinasi loppua kesken tunnin. 

Aloitettiin tunti ohjastuntumalla käynnissä, muutamilla volteilla ja ympyröillä muistaakseni. Aika pian siirryttin raviin ja jatkettiin normaalisti kevennellen ponien työstämistä. Jossain vaiheessa otettiin mukaan isot pääty-ympyrät, joilla piti hieman asetella poneja sisälle ja avoimella puoliskolla ulos. Ninni oli vähän eri mieltä tästä tehtävästä kuin minä ja pisti kyllä loppuun asti hanttiin. Välillä valuttiin koko ympyrältä ulos, välillä seilailtiin jossain ihan muualla kuin ympyrällä ja muutaman kerran poni nojasi aika vahvasti vasten apuja. Eikä asiaa yhtään auttanut yläkentällä ratsastajan tiputtanut Elegia, joka laukkasi pitkän aikaa ympäri kenttää ja villitsi meidänkin tunnin poneja. Ninnikin sai ihmeellisen sätkyn ja teki jonkunnäköisen sivuloikka-pukituksen :D Nopeasti päästiin kuitenkin takaisin keskittymään itse tehtävään. 

Seuraavaksi muistaakseni pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin käynnissä avotaivutusten parissa. Ensin kulmaan tehtiin perinteisesti pienehkö voltti, jolla haettiin poneja hyvin asettuneeksi ja taipumaan, josta oli sitten helppo lähteä avotaivutukseen. Tai ainakin olisi pitänyt olla... Alkuun oli aika paljon ongelmia, en meinannut millään saada Ninniä taipumaan tarpeeksi sisäpohkeen ympärille ja ikuinen painonjakautumisen ongelmakin tuli taas esille. Muutaman kerran piti tehd virheitä, että itse tajusin jotain ja niin saatiinkin muutama ihan ookoo pätkä. Ravissa oli melkein helpompaa ja siinä avotaivutukset onnistuikin kivasti. Ninni kulki myös avon aikana muutamia pätkiä aika mukavasti ja kivan pyöreänä. Välillä tosin valui aika etupainoiseksi ja röhnötti pahasti kädellä, jota paikkailtiinkin muutamilla ylimääräisillä siirtymillä ja vähän reippaammassa tempossa rennommin eteenpäin. Pätkittäin Ninni oli siis oikein hyvä ja hieman kevenikin edestä. Ihan hyvä alku siis!

Laukat otettiin tällä kertaa kahdella eri pääty-ympyrällä. Aloitettiin ihan normaalisti laukkaamalla aina puolet ympyrästä siten, että avoimen puoliskon keskeltä nostettiin laukka ja raviin siirryttiin lyhyen sivun puolivälissä. Yritin alkuun keskittyä vain laukan laatuun ja saada sen pyörimään paremmin, mutta noh, se ei ihan onnistunut. Ninni laukkasi todella laiskasti ja sitä sai kannustaa eteenpäin jatkuvasti. Eikä tehtävä siitä helpottunut - jatkoimme nimittäin jonkin ajan päästä koko ympyrää laukassa tehden aina lyhyen sivun puoliväliin voltin. Meillä oli lupa tehdä voltista hiukan laajempi, Ninnin laukka kun ei pyöri kunnolla ja se tarvitsisi vielä enemmän voimaa takapäähän niin kääntyminenkin sitten tuottaa hieman vaikeuksia ainakin pienemmällä tiellä. Teimme ympyrän vaihdon ja jatkettiin samaa toisella ympyrällä. 

Tähän kierrokseen oli alkuun todella vaikeaa ja itsekin aloin olemaan aika uupunut. Silti sitä kaivoi jostain vielä viimeisiä voimia ja saatiin muutama ihan superhyvä pätkä, kunhan maltoin itse rauhoittaa oman ylävartalon (jep, Ninnillä heijaan ylävartalolla ihan liikaa, koska laukkaa pitää pusertaa koko ajan eteenpäin ja kun ei oman pohkeen teho riitä, sitä yrittää huomaamattaan jotain mikä ei oikeastaan edes auta siihen etenemiseen mitenkään) ja antaa ponille hieman tilaa ohjalla. Siihen oli hyvä lopettaa sen päivän laukkatreenit ja ryhdyttiin ravaamaan loppuraveja hölkäten eteen-alas. Itse aloin olla jo siinä vaiheessa niin hapoilla, että meni vähän ajeluksi koko loppuverryttely. Pian kuitenkin saimme siirtyä käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Ninni oli oikeastaan yllättävän hyväntuntuinen vaikka odotin jotain ihan muuta noin pitkän tauon jälkeen. 

Myöhemmin illalla kun olin saanut Ninnin hoidettua, hoidin vielä Berryn. Harjailin ponin taas puhtaaksi ja selvitin hieman puruista ja takkuista häntää, jonka jälkeen lähdettiin iltakävelylle. Ponille oli ilmestynyt oveen ketjunarukin jollaisen olin ajatellut itsekkin jossain vaiheessa ostaa, mutta joku oli ehtinyt ensin. Pami kehotti laittamaan sen jo heti kättelyssä turvan päälle ja niinhän mie teinkin. Edelliskertaan verrattuna Bee käyttäytyi paljon paremmin, vaikka poni loikkikin muutamaan otteeseen ja pitelemistä oli. Pieni ei vain taida ihan ymmärtää että sillä jalalla ei saisi paljoa hyppiä... Kävelytin Berryä noin 10 minuuttia ja vein ponin takaisin talliin.

♥