Tarina jatkuu...

Viivi&Rico

~3 vuotta yhdessä~

...Tai ettei ois lähtenyt sittenkään pois...

Muistan kun Irinan lähdön jälkeen ajattelin, että haluan alkaa kasvattaa luottamusta Fenjaan jo heti varsana ja elättelin toivoa siitä että jonain päivänä nousisin vielä ponin selkään. Silloin en osannut kuvitellakaan mitä mahdollisesti olisi luvassa...

Kun oltiin molemmat pieniä♥

Siitä se kaikki sitten alkoi. 9.4.2014 nousin ensimmäistä kertaa Fenjan selkään ja siitä pienellä avustuksella aloitettiin Fenjan ratsukoulutus. Poni oppikin todella nopeasti asioita, vaikkakin pientä itsepäisyyttä oli, mutta shetlanninponi mikä shetlanninponi. Siitä eteenpäin sitten joka viikko keskiviikkoisin kävin Fenjaa ratsastamassa ja kasvatettiin kuntoa ja pikkuhiljaa opeteltiin asioita. Ensimmäiset laukka-askeleet otettiin 28.5.14. Koko vuosi kokeiltiin kaikenlaista, kävimme muutamia kertoja maastossa, järvessä kahlailemassa, ilman satulaa, talvella kahlattiin pellolla ja kokeiltiin pulkkaratsastusta, hypättiin pieniä esteitä ja harjoiteltiin myös koulukiemuroita - pari kertaa oli ponilla kärrytkin perässä ja pieniä pätkiä ajoin. Vuosi oli kaiken kaikkiaan todella ikimuistoinen! 

Mutta sitten tapahtui ehkä se toisiksi kamalin asia tässä harrastuksessa kun johonkin poniin tai hevoseen kiintyy. Myynti-ilmoitus. Netistä sen bongasin nyt keväällä 2015 ja muistaakseni omistajakin sanoi asiasta. Olin todella varma, että poni tulisi lähtemään aika nopeasti, mutta niimpä ei käynytkään. Alkoi kesäloma, ja Fenjan toimittaessa kärryponin virkaa päiväleireillä en sillä ehtinyt enää menemään ja samaan aikaan ratsastin vielä Berryäkin. Niin sitten tuli se yli 2 kuukautta taukoa Fenjasta. Nyt sitten satuin kuulemaan tuossa viime viikon loppupuolella että Fenjalle oli löytynyt uusi koti, jossa sen ei tarvitsisi toimittaa tuntiponin virkaa johon se ei Kiviojilla soveltunut. Maanantaina eli 17.8.15 kävin viimeisen kerran Fenjalla ratsastamassa, ja tämä kerta menikin todella hyvin ja jäi hyvä fiilis ponista. Vielä pesin ja puunasin Fenjan lähtökuntoon ja oli aika sanoa hyvästit. 

Fenjan kanssa ehdin siis säännöllisesti touhuta yli vuoden. Tämä aika oli todella hieno kokemus, ja voin olla ylpeä Fenjasta. Aina ei helppoa ollut, mutta silti tuossa ponissa oli sitä jotain. Jaksoin sitä "viedä eteenpäin" vaikkei siitä mitään puskaponia hienompaa tullutkaan. Fenja on myös ensimmäinen poni, jonka tietysti ratsastuksenopettajan ja omistajan avustuksella koulutin lähes itse kokonaan. Olin muita satunnaisia tuntikertoja ja muutamaa henkilöä lukuunottamatta ainut joka ponilla halusi ratsastaa ja sen kanssa puuhailla. Fenjaan miulla oli myös tietynlaista luottoa, ja se oli lähes aina innoissaan tunnilla menossa. Miulle tämä tietysti tuli vähän yllättäen vaikka tiedossahan Fenjan lähtö on koko ajan ollut. Olen kuitenkin todella kiitollinen Fenjalle, ja siihen mitä se opetti miulle sen ohessa kun mie opetin sitä. Ikävä on kova jo nyt, toivottavasti me vielä joskus nähdään♥

Linkki videoon

Viivi&Fenja

9.4.14 - 18.8.15

Kiitos kaikesta pieni♥

Haastetta kehiin

Heh, ei tällä kertaa ratsastuksen puolesta, vaan ihan Haasteen muodossa. Viivi siis haastoi miut tällaiseen Liebster Award - haasteeseen, kiitos siitä hänelle!

Tämän haasteen tarkoitus on siis tuoda näkyvyyttä alle 200 lukijan blogeihin.

Säännöt:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award - haasteen ansainnutta

blogia.

4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille

Tästä lähtee!

1. Lempiponisi koko heppauralta?

- Tämä on tosi vaikea, koska niitä uniikkeja tapauksia on ollut vaikka kuinka monta. Ehkä se on kuitenkin se tämän hetkinen, eli Rico♥

2. Blogi jota luet mieluiten?

- Luen todella montaa blogia todella mieluusti, mutta mainitttakoon nyt ainankin Johannan blogi, jossa huikea ulkoasu sekä lisäksi raikas väritys ja hyviä postauksia. Toki monia muitakin löytyy.

3. Uusin heppatuttavuus?

- Emer taitaa tällä hetkellä olla uusin tuttavuus. 

4. Monta kertaa olet tippunut satulasta, ja onko käynyt ikinä pahasti?

- Vain noin 10 kertaa, ja edellisestä kunnon tippumisestakin taitaa jonkin aikaa olla. Koskaan ei ole mitään pahempaa käynyt.

5. Miksi aloitit bloggaamisen?

- Oli niin paljon kirjoitusintoa ja halusin päiväkirjatyyppisesti ruveta hevosharrastuksestani kirjoittamaan. Tähän on sitten jääty.

6. Unelma hevonen/poni?

- En olisi uskonut että joskus sanon tätä, mutta olen nyt niin paljon tykästynyt connemaroihin, että unelmaponi olisi mahdollisesti connemara, tai mahdollisesti jokin muu isokokoisempi ponirotu tai jokin järkevä risteytys, Sellainen, jolla pystyisin kilpailemaan ja valmentautumaan kouluratsastuksessa ja myös ohessa harrastamaan esteitä. Poni osaisi tietenkin miuta enemmän ja pystyisi viemään miuta eteenpäin. Luonteikas ja sellainen, jonka kanssa kuitenkin onnistumisien eteen saisi tehdä töitä. 

7. Lempieläin (jos heppoja ei lasketa)?

- Kissat tulee hyvinä kakkosina :)

Leenu♥

8. Lempi vuodenaika?

- Jokaisessa vuodenajassa on jotain mistä tykkään, mutta kesä on se kaikista mieluisin. 

9. paras heppamuisto? selitä pitkästi

- Voih niitäkin on niin paljon! Ehkä nyt päällimmäisenä nousee mieleen se kerta, kun ensimmäisen kerran Rico ei lähtenyt tarhassa juoksemaan karkuun kun hain sitä sisälle. Se kun oli ollut ainainen ongelma, mutta kun sen sieltä kerran sain kiinni ilman karkuun juoksemista, on se sen jälkeen antanut joka kerta kiinni.

- Toinen mieleenpainuva muisto oli Kiviojan kouluratsastuskilpailut keväällä 2014. Silloin menin Daalialla, ja se oli niitä ensimmäisiä hetkiä kun tajusin asioita siellä hevosen selässä. Daalia oli alusta asti todella kivantuntuinen ja sain sen jo verryttelyssä tosi kivasti pyöreäksi. Myös koko rata mentiin samaan tyyliin, ja se tunne oli sanoinkuvailematon kun tulin lopputervehdykseen ja tiesin että rata oli hyvä! Ja niin olikin, sillä ylivoimainen voitto sieltä tuli!♥

Paljonhan on tietysti korjattavaa, mutta saavutus silti!

10. Esteet vai koulu? miksi?

- Koulu! Siitä lajista on nyt vuoden aikana tullut sellainen mihin oikeasti haluan panostaa, ja koska se tunne kun tajuaa asioita ja saa hevosen kuuntelemaan itseään ja kulkemaan kivasti, on niin mahtava! 

11. Lempiaine koulussa sekä inhokkiaine?

- Lempiaine historia ja inhokki ehdottomasti matikka. 

Haastetut blogit:

http://lamocajajohanna.blogspot.fi/

http://www.tuulijaliska.blogspot.fi/

http://www.lamocajakreetta.blogspot.fi/

http://kaislajaluna.blogspot.fi/

http://taaonmunhetki.blogspot.fi/

http://iwannalivewhileimyoung.blogspot.fi/

Ei siinä nyt ihan 11 ole, mutta menkööt.

Kysymykset:

1. Milloin ja miksi aloitit ratsastuksen?

2. Mainitse yksi tavoite ratsastuksen suhteen jonka haluat vielä tänä vuonna toteuttaa?

3. Paras heppamuisto?

4. Ensimmäinen lempihevonen/poni?

5. Jos et ratsastaisi, mitä muuta harrastaisit?

6. Hevonen/poni joka on opettanut sinua eniten?

7. Koulu vai esteet? miksi?

8. Suosikkiblogi?

9. Haaveammatti?

10. Paras muisto kesältä 2015?

11. Ensimmäinen tippuminen? Missä, miksi ja keneltä?

Päivölän Katastrofileiri 2015 - 5. päivä

Perjantaina eli viimeisenä aamuna herätys olisi ollut taas vähän ennen kahdeksaa, mutta itse havahduin hereille jo 07.10. Ehdin siis selailla hetken puhelinta, siinä samoihin aikoihin Tiiakin muistaakseni heräsi, ja kun herätys soi ja Sannakin oli saatu ylös, lähdettiin aamupalalle. Kun olimme syöneet, oli aika ruveta laittamaan tavaroita kasaan ja siivota aitat sekä pukuhuoneet lähtökuntoon. Samaan syssyyn sitten tehtiin tallihommatkin, eli siivottiin karsinat ja lakaistiin molemmat tallit ja ulkoramppi. Kello alkoikin uhkaavasti lähestyä ruoka-aikaa, joka olikin tänään hyvin pikainen, koska olimme hieman jäljessä aikataulusta. Vielä ennen ruokaa keksittiin, että vähänkö olisi siistiä jos kaikilla olisi naamassa samanlaiset sotamaalaukset kuin maanantaina, ja niimpä ruoalla suostuteltiin Mariaa meidän ideaan, ja saatiin se läpi. Maaleina siis käytettiin samoja kuin puomien maalauksessa, kun silloin todettiin että ne saa naamasta irti. Palataan nyt ruokailuun kuitenkin, meillä oli jonkinnäköistä makaronilaatikkoa, tai no Kreetan sanoin putkilaatikkoa...

Söimme siis nopeutetusti ja lähdimme hakemaan leirikisahepat laitumelta. Ofelia oli siellä heinikkolaitumella, joten sinne sitten taas kahlailemaan! Saimme hepat kuitenkin hyvin kiinni, ja ei kauaa mennyt kun päästiin jo talliin laittamaan heppoja kuntoon. Ofelia hieman sähläsi ja söhelsi hoitaessa, mutta hyvin kuitenkin sain harjattua ja varustettua. En muista kyllä yhtään kuinka monelta meidän leirikisat alkoi tai ylipäätänsä ajankulusta yhtään mitään, mutta muistaakseni 12 aikoihin meidän piti maneesille päin lähteä. Vähän säätämistähän siinä ennen lähtöä oli, mutta kaikki kuitenkin maneesille päätyi. Vanhemmat tulivat sillä aikaa kun me nousimme selkään ja virittelimme jalustimet ja satulavyöt kuntoon.

Verryteltiin kaikissa askellajeissa aika itsenäisesti ja kentän keskellä olevia kartioita sai pujotella, pari kertaa piti silta tulla toisessa päädyssä ja Roosa saattoi joitakin yksittäisiä ohjeita huudella. Laukat otettiin molemmissa suunnissa yhteisesti, laukattiin aina toinen pitkäsivu, ja toisella sitten tölttiä, ravia ja oman mielen mukaan voltteja sun muita. Ofelialla en siis aikaisemmin ollut maneesissa mennyt, ainoastaan sen yhden kerran maastossa ennen tuota, niin alkuun joutui vähän testailemaan että miten hänen kanssaan piti toimia. Hyvin kuitenkin sujui, Ofelia oli ihanan pirtsakka ja energinen alkukäynneistä asti, ja välillä etenkin laukkojen jälkeen veikin miuta vähän. Kaikki askellajit löytyi kuitenkin tosi kivasti, ainut mikä oli alkuun vähän hankalaa niin kääntyminen, voltit levisi aina ympyröiksi ja kerran kaadettiin yksi kartiokin :D Ravasin myös muutaman pätkän, ja sekin oli tosi helpon ja kivan tuntuista, Ofelialla tosin on aika iso ravi verrattuna noihin muihin, tai ainakin siltä se tuntui! Ja tuo satula oli niiiin ihana istua, Ricollekkin olisi kiva tuollainen kun kuulemma ihan perus koulusatula on. Pian me päästinkin jo aloittamaan leirikisat, ja joukkueethan meni näin:

Joukkue 1.                       

mie - Ofelia

Sanna - Faxa

Tiia - Pokkis

Kreetta - Prins

Joukkue 2. 

Krista - Kunst

Eve - Fidla

Senja - Gaefa

Henna - Hlökk

Ei siis mitään nimiä meidän joukkueille keksitty, ei edes käynyt mielessä oikeastaan ja itsekin vasta tämä idea muistui mieleen kun Maria ryhtyi esittelemään meitä. Mie lähdin ihan ensimmäisenä meistä kaikista. Eli rata piti suorittaa mahdollisimman nopeasti, mutta huolellisesti. Kaadetuista tötteröistä taisi tulla lisäaikaa jonkin verran.

Rata alkoi lävistäjällä jossa oli pujottelu, sitten uralta vasemmalle ja käynnissä silta, jonka jälkeen toisella pitkällä sivulla puomikasa, joka meni meidän osilta vähän niin ja näin, ei meinattu ihan osua siihen. Sitten päädyn läpi ja toiselta puolelta lävistäjä ja keskellä pysähdys, joka taas onnistui meillä paremmin. Lävistäjältä oikealle ja tänttäränttää maaliin uraa pitkin. Laukka ei ihan meinannut nousta, mutta ihan hyvin Ofelia kiihtyi ja sitten olikin maalin luona jarrut hieman hukassa. Ainiin ja maalissa piti läpsäistä seuraavaa, eli se oli ikään kuin lähtömerkki aina. Kun molemmat joukkueet olivat menneet, saatiin saman tien tietää Roosalta tulokset. Ja jälleen kerran meidän joukkue hävisi, joten jouduttiin katselemaan kun muut saivat mennä kunniakierroksen... Nooh ei se oikeasti niin paljon haitannut, hauskaa kuitenkin oli! Tulimme rivissä katsomon eteen ja meistä otettiin kuvia, jonka jälkeen siirryimme vielä ulos parkkipaikalle kuvattavaksi. 

Sanna ja Faxa vasemmalla

Käveltiin vielä miun johdolla maneesin ympäri josta tallipihalla alas ja talliin. Hoidettiin hepat taas pois ja tietty ihottumahevoset loimitettiin. Vein Ofelian pihalle ja menin kasaamaan vielä viimeiset ratsastustavarat kasaan. Kun kaikki olimme valmiita, pääsimme syömään kakkua ja kuuntelemaan kun Maria kertoi vanhemmille meidän viikosta. Saatiin tuttuun tapaan lopuksi vielä kultaiset hevosenkengät ennen kuin jouduttiin lähtemään, Tai no ei me vielä mihinkään lähdetty, sillä jäätiin ottamaan vielä muutamat yhteiskuvat ja saatiin loppuen lopuksi Roosakin raahattua niihin :D Halailtiin vielä ja sitten pikkuhiljaa lähdettiin kaikki kotia kohti. 

Juu eli kiitos kaikille jälleen mahtavasta leiristä, vaikka ei tänäkään vuonna ihan helpolla selvitty, siksi nimikin pysyi samana viime vuodesta! Aikamoinen viikko, mutta hauskaa silti oli ja oli kiva tutustua kaikkiin uusiin ihmisiin. Ja kaikista ennen leiriä olleista ajatuksista huolimatta, päätin että vielä viimeisen kerran ainakin nyt syksyllä varaan ensi kesäksi leirin. Siinähän on sitten aikaa jonkin verran vielä miettiä, että meneekö sinne vai ei, mutta näin alustavasti siis leirin kyllä varaan :) Niin huikea paikka ja ihanat issikat ja hyvä porukka, ettei tuolta ehkä niin helposti pystykään lähtemään kuin luulin :D Mutta nyt tarinoinnit sikseen, mie oon nyt viikon jo ollut lukiolainen! Vähän erilaistahan kaikki on, mutta on siihen jo pikkuhiljaa alkanut tottumaan. Ja nyt kun lukiossa olen, en tiedä vielä ehdinkö enää niin säännöllisesti blogia päivittämään, mutta kovasti yritän ainakin. 

Keskiviikon tunnilta!