Joulukuun erikoiset: Ricon varustepostaus

Nyt siis on aika ensimmäisen joulukuun erikoispostauksen! Eli tavallinen varustepostaus, jossa esittelen kaikki Ricon varusteet joita sillä käytetään joko enemmän tai vähemmin. 

Suitset - merkittömät ruskeat, joissa kylläkin mustat ohjat. Kuolaimina on ihan normaalit nivelkuolaimet.

Otsapanta - Eniten käytössä on Globus Sportin blingbling-otsapanta, jonka ostin 2014 HIHS:stä.

Otsapantoja löytyy myös kaksi muuta, jotka ovat "Ricon". Vasemmalla Glen Gordon - merkkinen ja oikealla merkitön nimellinen, joka tosin vähän liian iso Ricolle. Molemmat ostettua aikoinaan Jannen Vaunusta.

Satula - ruskea Pessoa Rodrigo estesatula. 

Karvaromaani - HKM sports equipment.
Satulavyö - musta, merkitön

Satulahuovat - Happy go lucky-yleishuopa. (näitä toki käyttää muutkin, mutta ovat eniten Ricon käytössä ja siis tallin omia huopia, ei minun ostamia.)

Finntack-yleishuopa

Ponilla on oma kyltti karsinan ovessa.

Suojat - RG Lami-cell etusuojat

Ricolla on myös oma nimikkopyyhe jonka Ricon toinen hoitaja Hannele on tuonut.

Loimi - näitä löytyy vain yksi, eli fleeceloimi. Rico kun ei tarvitse ulos sadeloimea tai toppaloimea.

Riimu ja riimunnaru 

Seuraavaksi harjaämpärin sisältöön.

pehmeä yleisharja

pääharja

harjakampa ja kaviokoukku

pehmeä harja

kovaharja

pölyharja

magic brush (joka tosin ei ole meidän väreihin sopiva)

kumisuka (joka on hieman erilainen kun normaalit kumisuat)

ja vielä viimeisenä piikkisuka

Sanaton

Perjantain tunnista. Ajattelin pitää tämän postauksen mahdollisimman vhäsanaisena, koska oikeastaan minulla ei ole siitä hirveästi kerrottavaa tehtävällisesti. Ei siksi, että emme olisi tehnyt mitään - päinvastoin. Olin hiestä märkä tunnin jälkeen ja pohkeetkin olivat rankan tunnin jäljiltä lauantaina todella kipeät. Vaan siksi, koska tunnilta jäänyt fiilis oli niin mieletön. Ratsuna oli Rico. Kahden kuukauden tauon jälkeen vihdoin pääsin ponin selkään. En tiedä oliko sitten tauko tehnyt hyvää ja olin ottanut oppia muilta hevosilta ja osasin soveltaa sitä Ricon ratsastamiseen, mutta asiat toimivat. Rico oli koko tunnin hyvin kuulolla ja sain sen ratsastettua jo heti alkukäynneissä pyöreäksi(ei tietenkään koko tunnin ajaksi, mutta pidempääkin pätkää mentiin näin) ja avuillekkin, ilman samanlaista vastustelua kuin viimeeksi kun sillä menin. Tämä oli niitä harvoja kertoja, joina Ricon kanssa tuntui, että nyt onnistui. Melkein aina on ollut suunnatonta "tahtojen taistelua" oli sitten kyse mistä tahansa. Ei tällä kertaa, ja olen onnellinen siitä.

(c) Sini Ikonen, kunnes toisin mainitaan!

Tästä eteenpäin (c) Martta Korvenoja

Avainsana on apujenkäyttö

Näin se oli ainakin viime tunnilla. Sitä kun on ratsastanut suurimmaksi osaksi tavallisilla tuntiponeilla joiden kanssa asioiden eteen joutuu tekemään enemmän töitä, sortuu sitä helposti niillä herkemmilläkin hevosilla yliratsastamaan.

Viime viikon perjantaina jatkettiin edellisviikon teemalla, tällä kertaa tosin vaikeutettiin hieman tehtävää. Tunnilla tehtiin tietysti normaalit alkuverryttelyt ja pidettiin muutama käyntitauko ja tehtiin myös hyvät loppuverryttelyt, mutta itse tehtävänä oli alkuun pitkillä sivuilla tehdä voltti heti sivun alkuun, josta liu'uttiin avotaivutukseen, jälleen sivun keskelle voltti ja loppusivu avotaivutuksessa. Tätä tultiin sekä käynnissä, että ravissa. Molemmissa askellajeissa muutettiin tehtävää jossain vaiheessa niin, että alku tulti normaalisti avoa, mutta toisen voltin jälkeen liu'uttiinkin avotaivutuksen sijaan loivaan sulkutaivutukseen. Laukkaosuudet tehtiin tällä kertaa pitkillä sivuilla, joiden alkuun tehtiin aina voltti jossa väistätettiin hiukan takaosaa ulos, jotta saataisiin sisätakajalka mahdollisimman hyvin alle ja uralle tultaessa nosto tulisi helposti ja näppärästi saisi jatkettua sivua pitkin avotaivutusta laukassa.

Niin siis käynnissähän meillä oli vähän vaikeuksia noiden avojen ja sulkujen kanssa. En meinannut millään saada Liiniä kävelemään kunnolla, joten kun ei ollut käyntiä niin miten mikään avokaan tai saatika sulku olisi voinut onnistua. Ravissa oli huomattavasti helpompaa, jopa niin paljon "helpompaa" että tulimme välillä vähän liiankin jyrkästi. Hassua, sillä itse luulin aina että nimenomaan tullaan liian loivaa ja käytin sitten apuja vähän enemmin, vaikka pienemmätkin merkit olisivat riittäneet, hups. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä kun tajusin käyttää apuja tosiaan vähän hillitymmin ja lopettaa ns. pusertaminen. Laukassa avotaivutukset sujui myös hyvin, nyt olin jo tajunnut kuinka vähän tarvitsee tehdä niin ei tullut liikaa painettakaan. Eikä Liini kuumunut edes niin paljoa kuin yleensä, ainut miinus taisi olla että nostin väärän laukan muutamia kertoja vahingossa. Onneksi sain korjattua kuitenkin! 

Huomenna sitten jatkuu taas hubsilla ja lauantaina onkin sitten luvassa vähän speciaalimpaa, nimittäin Kaisa Kähö tulee taas kiviojille valmentamaan. Joten Ninnin kanssa mennään vähän oppimaan taas uutta ja katsomaan onko mitään jäänyt viime kerrasta mieleen. 

Joulukuu lähestyy...

... joka tarkoittaa sitä, että myös joulukalenteripostauksia alkaa tulvia joka suunnasta. Itse olen sen verran laiska keksimään 24 eri aihetta postaukselle tai no, saatan keksiä aiheita mutta toteuttaminen sitten ontuu ja pahasti. Joten, olen ajatellut että tänä vuonna joulukuu voisi olla niin sanottu "erikoispostauskuukausi". Näin ei tarvitsisi toteuttaa joka päivä uutta luukkua, vaan ripottelisin ympäri sinne sun tänne joulukuuta erilaisia erikoispostauksia normipäivitysten lisäksi. Miltäs sellainen kuulostaisi?

Mutta nyt, jotta tällainen hieno suunnitelma toteutuisi, tarvitsisin ehdotuksia erikoispostauksista! Muutama on jo aluillaan, mutta lisää ideoita tarvitsisin kipeästi. Joten jos juuri sinulla on jokin hyvä ajatus mistä haluaisit lukea täällä blogissani, niin laita kommenttia tulemaan :)

Tiedän, et mä löydän vielä mulle oikeen tien, jota kulkea

Ajatuksissa on pyörinyt pitkään monenlaiset asiat, niin hyvät kuin hieman ikävämmätkin asiat nykyhetkestä sekä tulevaisuudesta ratsastuksen suhteen. Muistatte varmaan kun kesällä lopetin valmennusryhmässä. Sitä enne oli vielä tavoitteita ja sen jälkeenkin vielä pientä toivonkipinää kilpailemisesta ja valmentautumisesta. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin on kuvitellut... 

Syyskuussa oli aluemestaruudet, joissa siis starttasin ponimestaruuden Ricon kanssa kuten silloin kerroin. Siihen mennessa kisakuumekkin oli jo ehtinyt äityä todella pahaksi ja olin todella pitkään odottanut että pääsisi kouluaitojen sisäpuolelle testaamaan ja näkemään onko tässä ajassa tullut kehitystä. En tiedä näkyikö se niin selvästi ulospäin kaikille, mutta arvostelupaperin ja oman fiiliksen perusteella kyllä, kehitystä oli tapahtunut. Eihän meidän prosentit tai sijoitus ollut mikään päätä huimaava mutta miulle itselleni se oli saavutus. Rico oli radalla hyvä, todella hyvä Ricoksi. Itse en ehkä jaksanut ratsastaa ihan loppuun asti, mutta meno oli aivan erilaista kuin vaikka vuosi tai kaksi taaksepäin. Olin radan jälkeen sanaton. Se tunne oli niin mahtava kun tuntui että vihdoin onnistui, vihdoin olin tajunnut ainakin osittain jotain tärkeää ja olimme päässeet tavoitteessa jo puoliväliin ja hiukan sen ylikin. Sen jälkeen ajattelin, että tästä tämä lähtee, että toivo ei ole ihan vielä menetetty kisaamisen suhteen ja että eiköhän tämä tästä.

Tiistailta Liinin kanssa!

Palataanpa sitten nykyhetkeen. Arviolta kaksi kuukautta välissä, kun viimeeksi menin Ricolla tunnilla. En ole pystynyt saamaan sitä tunneille enää, sillä perjantaisin sitä tarvitaan pienten tunneilla ja meidän tunnilla on ollut isommat hevoset. En valita, koska tykkään tällä hetkellä mennä todella paljon Liinillä, joka on ollutkin 5 kertana peräkkäin miulla listassa, viimeisimpien kertojen välissä ainoastaan kerran Dillellä ja eilen poikkeuksellisesti Donnalla. Olen siis ottanut extratunteja tiistaille koska motivaatio ja into ratsastamiseen on ollut niin suuri. On oikeasti ollut halu tehdä asioita ja oppia. Mitä Ricoon tulee, ollaan kovaa vauhtia menossa siihen todellisuuteen, että alan olemaan liian pitkä Ricolle. En ehkä ihan vielä, mutta piakkoin. Lisäksi omat ponivuoteni kisojen suhteen ovat loppumassa, ensi vuonna ja ensikaudella alkaa virallisesti junnuvuodet ja jos esimerkiksi haluan kisata jossain mestaruuksissa ei enää poniluokkiin ole asiaa. Mutta mitäs sitten, kun Ricolla en todennäköisesti kisaamista pysty tai saa jatkaa? Mistä hevonen jolla kisata? Mahdollisuuksi toki on, mutta se, onnistuuko niiden toteuttaminen on aivan eri asia. 

Nyt lähiaikoina olen siis mennyt paljon Liinillä ja tykästynyt siihen tässä lyhyessä ajassa jo paljon. Sen kanssa on hienoa työskennellä ja se opettaa todella paljon ja on opettanut minuakin näillä edellisillä tunneilla apujenkäytöstä istunnan hyödyntämiseen joka tunti. Aina ei tietenkään ole sujunut, mutta olen ehkä hieman saanut jo idean päästä kiinni ja näin pystynyt hyödyntämään opittua myös muilla hevosilla ja poneilla ratsastaessani. Siinä olisi ollut yksi mahdollisuus, mutta se oikeastaan kariutui jo alkumetreillä, sillä miulla ei ole mahdollisuutta ainakaan tällä hetkellä käydä hubsilla tunneilla niin monta kertaa viikossa kuin treenaamiseen ja kisoihin pääseminen olisi edellyttänyt. Se siis siitä. Ja oikeastaan kaikesta muustakin. 

Kaisa Kähön valmennus

Muistatte varmasti myös Ninnin? Tämän ponin kanssahan oli Kaisa Kähön valmennuksessa ja tähän olen myös tykästynyt ihan lyhyessä ajassa. Yhden kerran olen nyt Ninnillä mennytkin valmennuksen jälkeen, sillä muilla tunneilla ollut hieman erilaista ratsua, ja osa oikeastaan ihan omasta toiveestakin. Ninnin kanssa olisi tietysti todella hienoa jatkaa harjoittelua ja ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisuuksien mukaan myös aloittaa kisailemista, mutta se haave voi olla hyvin kaukainen, ehkä jopa mahdoton. Ja ei riipu vain minusta vaan monesta muustakin ihmisestä. Enkä ole asiasta ehtinyt sen enempää keskustelemaan. 

Tämä on siis oikeastaan se ongelman ydin. Ei ole hevosta jolla treenata tai kilpailla. Motivaatiota ja intoa kyllä löytyy, enemmän vielä kuin ehkä aikaisemmin. Tuntuu, että olen saanut nyt kunnolla kiinni ideasta mitä selässä tulisi tehdä, jotta hevonen liikkuu oikein. Tietenkin olen siinäkin asiassa aivan alussa ja opittavaa löytyy vielä ja vaikka kuinka, mutta kun jutun ydin on löytynyt, halu oppia ja kehittyä on valtava. Viimeisimpien viikkojen ja oikeastaan erityisesti tämän viikon tunnit ovat olleet mielestäni onnistuneita ja olen ollut joka ikisestä tunnista positiivisella fiiliksellä. Tiistaina Liini oli aivan super, ymmärsin jälleen uusia asioita apujen käytössä ja istunnassa. Tuntuu että olin yhtä hymyä tunnin jälkeen. Keskiviikkona yllätysratsu Pokemon sai aikaan myös onnistumisen tunteita vaikkakin tunnissa oli myös paljon korjattavaa, mutta lopputunnista tuntuma poniin oli aivan erilainen kuin alkuun. Perjantaina eli eilen pääsin kokeilemaan tunnilla uutta hevosta, Donnaa joka jonkun aikaa sitten saapui hubsille. Osaava ja hieno hevonen, jonka kanssa oli mukavaa työskennellä, vaikkakin todella paljon erilaisempaa kuin muilla hevosilla. Sain jopa ensimmäistä kertaa oikeasti tehtyä sulkutaivutusta juuri Donnan ansiosta.

Vuoden ja kauden vaihtuminen kuitenkin jollain tapaa pelottaa. Pelottaa, että tämä suuri motivaatio ratsastukseen on noussut niin vahvasti pinnalle että jos ei pääsekään kisaamaan oikeasti kunnolla (ei en tarkoita tällä samanlaista aktiivista kisaamista kuin ne kenellä on oma hevonen ja jotka kiertävät säännöllisesti kisoja) katoaako motivaatio, kun varsinaisia tavoitteita ei ole? Tietysti tavoitteita voi olla ilman kisojakin, mutta minun tapauksessani kilpaileminen kuuluu osana tavoitteisiin pääsemistä, niin sanottuna kehittymisen mittarina. Kehitys näkyy arvostelupapereissa sitten jompana kumpana, joko se on positiivista ja on edistynyt, ehkä päässyt johonkin tavoitteeseen, tai ehkä ei ole ja palaute on hieman negatiivisempaa joka tarkoittaa taas vain lisää harjoittelua. Tai sitten voi olla molempia. Haluaisin myös valmennuksiin, sillä niissä saisi hieman kommenttia myös muilta ihmisiltä, kuin siltä omalta ratsastuksenopettajalta ja esille voisi tulla myös uusia asioita omassa ratsastuksessa. Ja vielä hieman kilpailemisesta. Kun on ollut haaveena kisata enemmän aluetasolla ja päästä ainakin sille HeB-tasolle ja saada sijoituksia ja ennen kaikkea hyviä ratoja alle, en todellakaan halua jäädä siihen mihin tällä hetkellä olisi jäätävä kun hevosta jolla harjoitella ja kisata ei ole. Eli harjoituskilpailu/seurakilpailu tasolle. Sinne en todellakaan halua jäädä. Tämä kausi on ollut kisojen suhteen todella niukka, Ricon kanssa tähän mennessä olen mennyt kahdet kisat, itse sitten kolmet kun Kiviojan koulukisat lasketaan mukaan. Toivon sydämeni pohjasta, että ensi kausi ei olisi tällainen. Saa nyt kuitenkin ajan kanssa nähdä, mitä tapahtuu ja mihin suuntaan asiat kallistuvat. Toivon myös motivaation jatkuvan samanlaisena vaikka epäonnistumisia tulisikin ja takapakkiakin jonka aina jossain vaiheessa joutuu kohtaamaan, mutta oikeastaan kaikkihan on loppujen lopuksi kiinni omasta itsestä. Do it for passion or not at all.

Niin mitkä vatsalihakset?

Tiistaina oli taas ylimääräinen tunti, jonka menin Liinillä. Tunti ei mennyt ehkä niin hyvin kuin edelliset, sillä Liini oli hyvin energinen ja jo heti alkukäynneissä liikkui vähän liikaakin eteenpäin. Lisäksi omat vatsalihakset taitaa olla jo talvilomalla... 

Tunnilla tehtiin aika perusasioita, alkuun ravattiin molempiin suuntiin ympyröillä, sitten vähän käveltiin ja tehtiin muutamat pysähdykset joista muutama peruutusaskel. Ensimmäinen peruutus onnistui ihan sujuvasti, mutta sen jälkeen ei sitten peruutettu askeleen askelta. Ilmeisesti itse tein jotain väärin siellä selässä, sillä kun pysähdyttiin ihan normaalisti ja yritin lähteä peruuttamaan, seisoi Liini vaan paikoillaan ihan kuin jalat liimattuna maneesin pohjaan. Monta kertaa yritin, ja lopulta taidettiin yksi askel peruuttaa tähän suuntaan.

Toiseen suuntaan peruutukset onnistui paljon paremmin ja saatiin muutamia tosi hyviä pätkiä. Laukoista en muista yhtään että missä vaiheessa ne otettiin, mutta itsenäisiä nostoja ja pätkiä sai tehdä. Päädyin Liinin kanssa ottamaan pitkiä pätkiä ja samalla kun yritin itse päästä vaikuttamaan vauhtiin vatsalihaksilla(joka ei oikein onnistunut) olisi vielä pitänyt työskennellä asetusten ja taivutustenkin kanssa... Liini olisi tykännyt vain juosta alta pois kun yritti saada sisäpohjetta läpi ja mummelia taipumaan ja siitä keskusteltiinkin usean ympyrän ajan kunnes yksi hyvä pätkä saatiin ja siihen oli hyvä lopettaa. Loppuraveissa löytyi myös hetkittäin oikein kivantuntuinen ravi vaikkakin vauhti välillä kiihtyi vähän liikaakin. 

Perjantai oli puomipäivä! Ratsuna olikin suureksi yllätykseksi Dille ja koska tosiaan meillä oli puomeja niin ennakkoon mietin, että tästähän tulee helppoa! Ei se sitten lopulta ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut... Dille oli alkuverryttelyssä tosi kiva ratsastaa, hieman tuntuma oli epätasaista ja itsellä oli taas muisteltavaa miten tämä heponen toimiikaan. Aika nopeasti aloimme tehdä yksityispuolen pitkälle sivulle kaksi volttia joilla molemmilla menimme kolmen puomin yli. Askeleet ei ihan alkuun osunut ja jäin itse tosi paljon sisäohjaan kiinni joten tiet joillekin puomeilla vähän oli mitä oli. Molemmissa suunnissa siis tulimme tätä tehtävää, kunnes kävelytauon jälkeen jatkoimme harjoitusravia, edelleen nämä voltit ja puomien yli, sekä ratsastuskoulupuolen pitkällä sivulla ensin _lyhyillä_ väleillä neljä puomia, pieni väli jossa annettiin hevosten pidentään askelta neljälle pidemmillä väleillä oleville puomeille. Nämä kaikki sai tulla myös harjoitusravissa jos halusi ja itsekin tulin aina lyhyemmän välin puomit alhaalla istuen, mutta pidemmät välit keventäen.

Hetken päästä muutettiin tehtävää hieman. Aiemmin harjoitusravissa tullut puomit volteilla tultiin laukassa ja toisella pitkällä sivulla olevat neljän puomin yhdistelmät sitten edelleen ravissa. Laukkaosuudet meillä meni hyvin aina kun itse muistin kunnolla ratsastaa loppuun asti. Silloin kun en itse sitten muistanut, kääntyminen vähän valui ja valui, jolloin loogisestikin menimme puomista ohi. Ravipuomit lyhyillä väleillä meni aina yhtä huonosti - joko siirryttiin käyntiin kun pidätteet menikin yhtäkkiä liian hyvin läpi tai sitten vain juostiin niistä läpi ilman mitään hallintaa. Tämän asian kanssa tapeltiin molemmissa suunnissa, kunnes yhden kerran saatiin open mielestä ja omastakin mielestä Dille malttamaan johon olikin sitten hyvä lopettaa. Laukkapuomeilla saatiin askeleet todella hyvin osumaan ja kehuja niistä.

Tämän viikon tunneilla tosiaan tuli huomattua kuinka tärkeä osa hevosten hallintaa ja yleisestikin ratsastusta on vatsalihasten käyttö. Kuten minulle sanottiin tiistain tunnilla - Mukailen ravin ja laukan liikettä kuulemma hyvin, mutta se ei riitä enää. Pitäisi päästä vaikuttamaan niillä vatsalihaksilla ja saada ne kaivettua käyttöön sieltä jostain piilosta. Harjoittelua, harjoittelua siis lisää! Dillekään ei ehkä olisi juossut niin paljoa perjantaina, jos olisin saanut ne vatsalihakset käyttöön, mutta ei. Dillen ravi on muutenkin hyvin hankala istua, erityisesti perjantaina siellä istuminen tuntui suorastaan mahdottomalta ja tunsin itseni lähinnä perunasäkiksi. Aina ei voi sujua, joten nyt sitten vaan otettava itseään niskasta kiinni jotta ne vatsalihakset saisin töihin. Vielä keskiviikon tunnista, josta en saanut jälleenkään materiaalia tänne blogiin pimeän tultua niin nopeasti. Hyppelimme tunnilla ja menin Ninnillä, joka oli aivan superhieno! Vauhtia oli tällä kertaa tarpeeksi ja esteistäkin päästiin yli ihan hyvällä menestyksellä vaikka muutama kielto tulikin erikoisesteelle. Mutta Ninni oli kyllä silti hieno ja ylitti varmasti itsensä, se on todella alkanut saamaan kiinni hyppäämisen ideasta :)