Poneillen

Tämä viikko onkin ollut varsin ponipainotteinen ja ponitäyteinen. Keskiviikkona nousin jälleen Ninnin selkään ja Berryn + Siiri-Maijan ja Daalian kanssa käytiin taas kävelemässä. Perjantaina päädyin sitten aluksi listassa olleen Liinin sijaan hyppäämään tallin uusimmalla tulokkaalla, eli Nipsulla.

Kiitos Iina kuvista!

Juuh, keskiviikon tunti ei sitten alkanut ollenkaan hyvin, vaan oikeastaan vielä edellisviikkoa huonommin. Ninni oli heti ohjat otettuani tuntumalle hyvin vastahakoinen ja pakitti, pukitteli ja etujalatkin taisi maasta irrota kerran. Siinä hetki neuvoteltiin ja matka jatkui. Tätä toistui alkutunnista muutaman kerran ja ravissa tuntui, että poniin ei olisi saanut koskea yhtään tai heti alkaa kiukuttaa. Onneksi päästyämme verkkalaukkaan yhteistyö parani ja ponikin lopetti kiukuttelut ja löysi sen kaasuvaihteen. Sekin tosin meinasi hirttää pariin otteeseen kiinni, itseäni tosin lähinnä nauratti kun Ninni yritti minun ollessa kevyessä istunnassa lähteä kuskaamaan. Tuo verkkalaukka avasi kyllä tosi hyvin Ninnin paikat. Teimme siis vuorotellen laukkaa kevyessä istunnassa kunnolla eteen, sitten esteistunnassa vähän kiinni ja satulassa istuen lopullisesti kooten jne. Sen jälkeen Ninni ravasi tosi kivasti eteenpäin ja hakeutui kivasti kuolaimella ja siellä selässäkin pääsi tekemään jotain

Perjantaina tosiaan olisin aluksi mennyt jälleen Liinillä, mutta kun kuulin että hypättäisiin lähti hevonen vaihtoon ja Nipsun sitten sain. Ja hyvä niin, olen mennyt Liinillä niin paljon että vaihtelu ei todellakaan tehnyt pahaa :D 

(c) Maisa Pukki

Hyppy - ja puomitehtävät olivat kolmikaarisella kiemurauralla, ja muuten tehtiin esimerkiksi ravissa ja käynnissä uralla avoja ja pohkeenväistöjä, sekä päädyissä laukkaympyröitä puomikasojen yli. Nipsu oli oikein hauska ratsastaa. Hieman jäykkä alkuun, mutta sellainen sopivan reipas ja energinen. Liikkeet ja hyppytyyli (pienestä epäröinnistä huolimatta) olivat oikein pehmeitä ja tälläinen tuupparikin pääsi niihin ihan hyvin mukaan. Muuten en sitten sanoisikaan että osaan hypätä, istunta esteillä ihan kamala ja myötääminenkin on ihan hakusessa, huoh. Pitäisi ehkä päästä hyppäämään useammin. Mutta ei, en valita, menen ihan mielelläni koulua! Ainiin, lopuksi hypättiin vielä vinottain(kuva tuossa alla) tuo samainen pysty molempiin suuntiin. Hieman hirvitti ja olen aina kaikille sanonutkin, että en ikinä uskaltaisi vinoon hypätä, mutta näinpä hyppäsinkin ja vielä ihan vieraalla ponilla. Tähtääminen oli hieman vaikeaa, mutta tuohon tuli ehkä meidän parhaimmat hypyt ja itsekin tuolla selässä ihan siedettävä.

Tästä eteenpäin (c) Sini Ikonen

Hyihyihyi nuo kädet...

Tämä hiihtoloma alku onkin ollut siitä erikoinen, että sain hoidettavakseni tuttuni Piipa - ponin joka tuolla hubsilla asustelee. Tässä nyt siis olen ponia hoitanut ja ratsastanut jo kaksi päivää ja hyvin on sujunut. Näistä päivistä tulossa kuitenkin myöhemmin ihan oma postauksensa! 

(c) Tuuli Kauppinen

Winter Wonderland

Launtaina oli lumisateesta huolimatta oikein talvinen ja kiva ilma, joten päätimme mennä kuvailemaan hevosten kanssa. Tähän postaukseen olen koonnut kaikki onnistuneimmat otokset, toivottavasti tykkäätte! Ja kaikki kuvat (c) Tuuli Kauppinen, kiitos paljon!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7. oma suosikki <3

8.

9.

10.

11.

12.

13. Kun pituus ei riitä :D

14.

15.

16.

Mikä on sinun suosikkisi?

Känkkäränkkä tuli kylään

Je vihdoin saatiin keskiviikon tunnillekkin kuvaaja, ja kun pimeyskin alkaa pikkuhiljaa väistymään niin ei tule ihan pimeitä kuviakaan!

Kiitos paljon kuvista Anni P.!

Harmi vaan, että tällä kertaa ei mennytkään ihan niin hyvin. Ninni oli saanut hölkötellä enimmäkseen helpommilla lastentunneilla mielensä mukaan, joten työnteko olikinn hyvin vastahakoista. Tunnilla teimme alkuverryttelyssä ravissa keventäen avotaivutusta toiselle pitkälle sivulle ja toiselle harjoitusravissa pohkeenväistöä takaosaa sisäänpäin väistättäen. Ninni oli jo alkuun ensinnäkin todella hidas ja reaktiota pohkeelle ei tullut edes senkään vertaa kuin yleensä. Ratsastaminen oli siis raskasta ja siihen kun lisättiin muutenkin vaikea avotaivutus ja pohkeenväistö, lensi takapuoli useampaankin kertaan. 

Verkkalaukat otettiin kenttää ympäri vapaamuotoisesti. Itse päädyin (sitten kun sain Ninnin liikkumaan eteenpäin) kaasuttelemaan pitkillä sivuilla kevyessä istunnassa ja päädyissä otin vähän kiinni ympyrällä. Itse tehtävä oli sitten meille aika hankala. Suunnasta riippuen joko S tai R nostettiin laukka ja tehtiin laukassa päätyyn pääty-ympyrä ja heti uralla raviin ja kontrolli, ja sitten kulman jälkeen heti vastalaukan nosto. 

Juu siis ne myötälaukan nostot sujui ainakin oikeassa kierroksessa ihan superhyvin ja lähti melkein joka kerta askeleesta liikkeelle, vasemmassa olikin sitten ongelmia ja paljon. Ympyrällä oli vähän ongelmia molemmissa suunnissa ja Ninni ei pysynyt ihan tasapainossa ja nojasi pari kertaa sisäpohjetta vasten ja tuli hieman lapa edellä. Siirtymät ookoo mutta ensimmäisiä kertoja molemmissa kierroksissa ei sitten pohkeet ollut läpi (itseasiassa vasemmassa ei ollenkaan...) eli ei se vastalaukkakaan sieltä noussut, huoh. Pari kertaa oikeassa kierroksessa menin humputtelemalla ja en yrittänyt itse tarpeeksi. Vapaassa päädyssä sitten otin parit takaosan väistätykset samaan kierrokseen ja muutaman napakan siirtymän että sain avut läpi ja homma helpottui huomattavasti ja nousi se vastalaukkakin sieltä! Vasempaan kierrokseen ei vastalaukka noussut millään ja aika loppui kesken niin ei sitä ruvettu enää yrittämään, ensi viikolla sitten. Loppuraveissa annoin Ninni venyttää eteen-alas. 

Ninni jatkoikin suoraan seuraavalle tunnille, joten pääsin suoraan hoitamaan Berryä. Lähdettiin pienelle käyntilenkille Siiri-Maijan ja Emerin kanssa, oli vähän jännittävää siellä pimeässä mennä mutta hyvin selvittiin. Berrykin kulki hienosti ensimmäisenä eikä ollut mitään ongelmaa, Bee ei edes säikkynyt mitään, hieno poika♥

Pakollinen keskiviikkoselfie

Aika hieno hevonen

Kiitos taas Martta kuvista!

Perjantaina oli tuttuun tapaan tunti, ja tunnille miulle oli valikoitunut Donna. Laittelin heposen siinä rauhassa kuntoon ja menin jälleen kävelemään hieman aikaisemmin. 

Alkutunnista verryttelimme aika omatoimisesti, käynnissä sekä ravissa. Itse tein paljon ympyröitä ja voltteja ja muutamat pysähdykset. Donna oli oikein mukavan tuntuinen käynnissä ja kulki ihan kivasti, mutta ravissa meinasi pakka levitä ja kääntäminen oli hyvin vaikeaa, etenkin kun siirryimme tekemään yhteistä tehtävää: avotaivutuksia pitkillä sivuilla. Jos halusi, sai tehdä voltin avotaivutuksen alkuun että saisi valmiiksi sen asetuksen ja taivutuksen siihen avoon, ja itse näin teinkin ihan vain helpottaakseni ratsastamista, vaikka Donna tosi kivasti avotaivutukset tekeekin, jos itse vaan osaa. Tosiaan voltit kuitenkin levisi välillä johtuen siitä, että ratsastin liian pitkällä ohjalla, jonka onneksi tajusin korjattua. Avotaivutukset meni alkuun vähän kiikun kaakun ja olin itse hukassa. Avotaivutukset meinasi valua pohkeenväistöiksi kun takapää lähti seikkailemaan ulos. Näitä asioita sitten korjailtiin siinä matkan varrella ja lopulta saatiin molempiin suuntiin muutama tosi hyvä avo. 

Toinen päivän virallinen tehtävä oli laukannostot keskihalkaisijalta. Laukka nostettiin ravista, jos tuli vasemmasta kierroksesta keskihalkaisijalle nostettiin tötteröiden välistä oikea laukka ja jatkettiin päädystä oikealle ja laukattiin pitkä sivu, jos taas tuli oikeasta kierroksesta nostettiin vasen laukka jne. Tällä kertaa miulla ei ollut nostojen kanssa mitään ongelmia, ainut vaan että Donna alkoi hieman ennakoida ensimmäisten nostojen jälkeen, ja neidissä oli hieman pideltävää. Laukka oli hieman raskaan tuntuista ja Donna meinasi valua liian pitkäksi, tai vastaavasti otti pohkeesta nokkiinsa ja kulman jälkeen spurttasi tai siltä se ainankin selkään tuntui. Muuten tehtävä onnistui ihan hyvin, ja saatiin kehuja etenkin nostoista ja meidän tarkoista kulmista, jes! Kerrankin ratsastin oikeasti syvälle kulmaan.

Loppuverryttelyssä tein taas ympyröitä ja voltteja ja jossain vaiheessa mukaan tuli loivat kiemuraurat pitkille sivuille. Annoin Donnan venyttää reilusti eteen alas ja tällä kertaa ne pohkeetkin pysyi siellä kyljissä. Loppuverryttelyjen jälkeen ei annettu vielä pitkiä ohjia, vaan tehtiin askeleenmuutoksia istunnan avulla. Ensin annettiin kävellä normaalilla askeleenpituudella pidemmällä ohjalla, josta hieman koottiin ja lyhennettiin askelta ja hevosia. Donna toimi tässä ihan tosi kivasti, kun itse muistin käyttää istuntaa ja vatsalihaksia. Tätä tehtiin edestakaisin pari kertaa, ja lopulta annettiin pitkät ohjat. 

Donnaa olen nyt käynyt hoitamassa jo kahtena päivänä, ihan vain harjannut käytävällä kunnolla ja putsannut karsinaa, ja kupitkin jotka oli tositosi likaiset. Donna oli samaan aikaan siinä karsinassa ja oli hyvin kiinnostunut miun tekemisistä ja ihmetteli siinä vieressä koko ajan. Tästä aloitellaan nyt pikkuhiljaa tutustumaan toisiimme, hyvältä vaikuttaa näin aluksi ainakin!