Kaikennäköistä

Heippa!

Pieni tauko on taas päässyt puolivahigossa tapahtumaan, mutta nyt olisi taas aika vähän päivitellä kuulumisia. Heinäkuu on ollut tähän mennessä aika hevoseton, ja ratsastuskerrat jääneet vielä toistaiseksi minimilukemiin. (asia onneksi korjaantuu ensi viikolla!) Jotain on kuitenkin tapahtunut. joka vaikuttaa jälleen tämän blogin sisältöön. Nyt kuitenkin ensin kerron hieman vierailustani minulle hieman tuntemattomammalla tallilla. 

Kuvat (c) Manja Stranden

Tuossa jokunen viikko sitten pääsin siis aivan uuden tapauksen selkään, kyseessä lv-tamma Hilma (omistaja Viivi Hyypiä). Tuo olikin miun ensimmäinen kerta lämminverisen selässä, ja ennakkoluuloistani ja lukemistani keskusteluista huolimatta jäi oikein positiivinen kuva rodusta. Hilma on muutenkin mielestäni oikein potentiaalinen tapaus.

Ratsastuksen aikana enimmäkseen olin toisessa päädyssä suurella ympyrällä ja testasin kaikki askellajit läpi ja yritin saada Hilmaa vain rentoutumaan ja hakemaan rauhallista ja tasaista ravia. Lisäksi kokeilin parit väistöpätkät, jotka nekin sujuivat hyvin. 

Hilman kyytiin pääsen vielä jatkossa uudestaankin, nyt tuo ensimmäinen kerta oli tietysti hieman kankea kun aivan uusi hevonen alla ja sai aika pitkään totutella juuri tämän hevosen toimintatapoihin. Uskoisin kuitenkin, että seuraavalla kerralla sujuu jo paremmin kun tietää mitä odottaa. 

                           

Piipahan palasi laitumelta sunnuntaina 10.7, ja sillä viikolla vain juoksutimme ponin ja itse köpöttelin yhden päivän ilman satulaa, yhden raviksella kun kävimme katselemassa jo alkanutta kisahuumaa ja viimeisen kerran hiittiksellä ilman satulaa kun mihinkään muualle ei päästy ratsastamaan. 

(c) Matilda Patanen

Ja seuraavaksi itse asiaan, eli hieman yllättäen Piipan ylläpito loppui 16.7. En aio ruveta syistä sun muista sen enempää kertomaan, mutta maanantaina kävin sanomassa ponille heipat ja hakemassa omat tavarani pois. Ei sitä ymmärrä kuinka nopeasti sitä pystyy kiintymään näihin nelijalkaisiin, ja vaikka me ehdittiin yhdessä treenaamaan ja puuhailemaan vain muutamia kuukausia, muodostui Piipaan lähes yhtä vahva luottamus kuin Ricoon. Onhan ylläpitoponi tietenkin ihan eri asia kuin hoitoponi, joten silläkin osansa tässä. 

Nämä muutamat kuukaudet ovat myös opettaneet miuta valtavasti, sain tuntumaa siihen millaista olisi omistaa hevonen ja kuinka paljon loppujen lopuksi se vie aikaa (sehän toki tiedossa on ollut aina) ja kuinka paljon siihen pitää panostaa. Omat ratsastustaitonikin ovat parantuneet, Piipakaan kun ei kaikkea ihan ilmaiseksi anna, mutta palkitsee kyllä liikkumalla supermageesti kun osaa tehdä siellä selässä jotain oikein. Ehkä sitä taas osaa sitten ratsastaa tuntsareillakin paremmin ja löytää sieltäkin uusia vaihteita. On vain hirmu vaikeaa kuvitella palaavansa takaisin siihen normaaliin ratsastuskouluarkeen ja siihen, että pääsee hevosen selkään tosiaan vain kaksi kertaa viikossa, eikä kaikkea saa tehdä niin vapaasti kuin Piipan kanssa. No, tottumuskysymyshän se tietysti on. Kiitos kuitenkin vielä kerran Piipan omistajille tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta mahtavan ponin kanssa!♥

Hommahan jatkuu siis sitten aivan samaan malliin kuin ennenkin, kaksi tuntia viikossa ja Donnaan pystyn nyt panostamaan kun ei ole ketään muuta siinä rinnalla josta tarvitsisi huolehtia, ainakaan toistaiseksi... Nimittäin nyt kun on tieto paljon paremmasta ja nähnyt vähän tämän harrastuksen toistakin puolta ja sitä kuinka paljon voi päästä tekemään jos on vaan resursseja tarpeeksi, en tiedä kauan jaksan pelkkää ratsastuskoulua. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulen siihen rinnalle tarvitsemaan jotakin muuta, mutta aloitetaan "arki" nyt ihan rauhassa ja katsotaan sitten myöhemmin mihin suuntaan tässä kallistutaan. Mahdollisuudet kuitenkin ovat hyvin rajalliset kun omaan hevoseen ei mahdollisuutta ole.

Nipsu kuvat (c) Essi Kuivalainen, kiitos paljon! 

Sitten vielä ihan muihin asioihin. Raviksen nurmellahan oli viime viikolla EKR:n järjestämät koulukilpailut, joten Jannen Vaunussa oli paljon houkuttelevia alennuksia. Sieltähän sitten tarttui mukaan hieman yllättäen Equilinen kokogrippipaikkaiset ratsastushousut, joita olen Helsingin messuista asti kuolannut, hinta kuitenkin oli silloin liian suuri budjettiini. Kisojen aikana housuista oli sitten aika houkutteleva tarjous ja niitä kerran vielä kokeiltuani totesinkin että ne on ihan täydelliset. Testiin ne pääsivät jo parin päivän päästä kun kipusin Nipsun selkään, ja pitoa ainakin on! Olen ihan rakastunut noihin housuihin ja niitä varmaan rupean pitämäänkin ns. ykköshousuina. Tilaukseen meni myös uusi kypärä, Charles Owenin Hampton Hat, jota sitäkin olin jo katsellut jonkin aikaa. Sitten alkaakin olemaan omat varusteet taas päivitetty, saappaat saavat vielä tosin hetken odottaa. :D

Maanantaina suunnataan nokat kohti Päivölää ja leiriä, joten odotettavissa on sitten taas jonkunnäköistä postaussarjaa kun palaan, pysykää kuulolla. Mutta pitemmittä puheitta ja näihin kuviin ja tunnelmiin, nähdään leirin jälkeen!

♥

Aika mainioita poneja

Kiitokset Iina taas jälleen kuvista!

Jatketaan nyt vielä samalla tuntikoosteteemalla tämäkin postaus. Estetunnista Jorin kanssa löytyykin jo oma postauksensa, siihen pääset tästä. Jäljellä olevista tunneista aikaisemman eli 22.6 menin Daalialla. Ihan tavallinen koulutunti, tai pikemminkin koulurääkki omalla kohdallani. Tunnilla tehtiin väistöjä uralta pois ja takaisin uralle sekä ympyrällä, tasapainoiltiin vähän ilman jalustimia laukassa ja leikiteltiin laukan tempon ja askelpituuksien kanssa.  

Daalia oli aluksi toosi löysä ja valui jatkuvasti liian alassa virkkuukoukuksi, sieltä sitten sitä yritin nostella koko tunnin parhaani mukaan ja ratsastaa pohkeella tahmeita takajalkoja alle. Väistöt meni hyvin kuten yleensä aina Daalian kanssa, ja löytyipähän sieltä sellaista kivaa raviakin kun Dale oli vertynyt ja sain moottoria käyntiin. Laukassa oli samat ongelmat kuin ravissa, ja lisäksi kadotin tuntuman aina ajoittain. Jumppailemalla laukastakin löytyi hyväntuntuisia pätkiä selkään ja etenkin isommassa tempossa sain ratsastettua Daaliasta ulos tosi kivaa laukkaa aina pätkittäin. Kiinni saaminen ei sitten ollutkaan niin helppoa :D Itsellä on vatsalihakset vähän lomailemassa ilmeisesti, joten se laukan istuminen olikin sitten juttu ihan toisilla tasoilla. Tyytyväinen olen kuitenkin tuntiin, oma puhti meinasi vaan loppua kun joutui pääsi kunnolla töihin pitkästä aikaa ja lämmintäkin oli reippaasti yli 20 astetta. 

Seuraava tunti ja viimeinen sellainen oli sitten 29.6 ja viimeisen kerran kunniaksi saimme esittää sekä ponitoiveita että aihetoiveita tunnille. Päädyimme sitten leikkituntiin, ja olin toivonut tunnille Ninniä, sillä tämä saattoi olla viimeinen mahdollisuus nousta ponin selkään. Ninni on siis myynnissä. Mutta nyt takaisin aiheeseen, eli leikkitunti ja meillä olikin kuvaajia tällä kertaa paljon! Kiitos siis kuvista Henriikalle, Kialle, Juulialle ja Johannalle ja Emilialle. 

Ilman satulaa siis menin niin kuin kaikki muutkin. Verryttelimme aluksi avotaivutuksilla ja pujottelulla ravissa, ja verkkalaukat otettiin kahdella pääty-ympyrällä ja koko kenttää käyttäen. No, Ninni oli aivan oma itsensä, hidas syttymään mutta löytyihän tuosta pallosta laukkapätkillä vauhtiakin kun tarpeeksi kannusti. 

Seuraavaksi hieman tasapainoiltiin. Ohjat jätettiin kaulalle ja kädet vuorotellen vain reisillä, sitten sivuilla, pään päällä... ja lopuksi piti pujotellakkin ilman ohjia, painoavuilla siis. Meillä alkoi lupaavasti, mutta noh, ei sitten loppunut yhtä lupaavasti :D

Seuraavaksi oli pieni palaveri leikeistä. Ensimmäisenä olimme Talli palaa! - leikkiä, jossa emme jääneet Ninnin kanssa kertaakaan. (Liekö johtuu siitä että kukaan ei uskaltanut tulla kanssamme samaan kulmaan...) Tätä leikittiin monta kierrosta. Sitten vaihdoimme leikkiin, jonka nimeä ei tiedetty, mutta ideana että joku huutaa keskeltä jonkun tehtävän (esim maailmanympäri matka) ja kaikki tekevät sen. Se, joka on viimeisenä valmis tai ei suorita tehtävää, joutuu keskelle ja keksimään seuraavan tehtävän. Me ei jääty Ninnin kanssa kuin kerran tai kaksi! Mutta siis, tehtäväähän oli vaikka minkälaista...

Kuka on ensiksi nostanut laukan...

...Voltti naistensatulassa ravissa...

... josta sitten yrityksien jälkeen luisuinkin alas...

... Selästä alas ja takaisin selkään...

... Polvillaan...

... Maailmanympärysmatka käynnissä(me kyllä saatettiin vähän fuskata)...

Ja sitten loppuverryttelyt vielä kolmikaarisilla ravissa, jumppailtiin heppoja ihan reilusti, tavoitteena saada taipumaan kaikki sisäpohkeen ympärille. Ninni alkoi olemaan tosi kivasti siinä ja oli välillä kivan pehmeä. Ja sieltä löytyi kuulemma se ihan oikea ravikin sen puolikipsuttamisen sijaa. Jesjes, takajalat saatiin siis käyttöön kerrankin!

Olin jälleen tosi hyvällä fiiliksellä tunnin jälkeen ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Ninnikin toimi yllättävän hyvin vaikka itse mietinkin viimeiseen asti että olikohan järkevä idea toivoa, viimeisimmästä kerrasta kun oli niin huonot muistot. Hyvä nyt kuitenkin, että jäi viimeiseltä kerralta positiivinen fiilis ponista. Toivottavasti Ninni löytää hyvän kodin ja sille oikean ihmisen♥

Vielä viimeiseksi on infottava Berryn kanssa puuhailuista. Me ollaan jatkettu kävelemistä joka viikko, ja nyt viimeisellä viikolla kävinkin kaksi kertaa, kun olin sekä torstaina että lauantainakin Kiviojilla. Keskiviikkona en ehtinyt tekemään mitään, mutta sain sen päivän onneksi korvattua. Berrystä kuoriutui myös aikamoinen vesipeto, en olisi uskonut että se miun perässä kävelisi järveen ilman hirveää epäröintiä. Niin se vaan sinne asteli ja polskutteli tyytyväisenä, yritti kastella minut ja Matildankin. Ihanaa nähdä kun poni on onnellinen♥ 

♥ (c) Nea