Jori Hurja

Kaikki kuvat (c) Aino Tervonen

Viime keskiviikkona hypeltiinkin pitkästä aikaa kunnolla ja aikamoisena yllätyksenä pääsin testaamaan Kiviojan uusimman tulokkaan, suomenhevosruuna Jori Hurjan alias Jorin. Tältä herralta ei nimensä mukaisesti vauhtia puutu ja olipahan muutenkin aikamoinen kulttuurishokki kun selkään nousin. Pienten ponien jälkeen Jorin selkä tuntui todella leveältä ja miulla oli hieman hankaluuksia alkuun sopeutua sinne.  

Verryteltiin lyhyesti ja ytimekkäästi kaikissa askellajeissa puomeja käyttäen ja suht vapaasti. Ravissa ei ollut oikeastaan mitään suurempia ongelmia, Jori kulki ihan kivasti ja kohtalaisen hyvin apuja kuunnnellen, mutta laukassa koko pakka sitten levisi. Jorille laukka on vielä hieman vaikeaa ja se tykkää paahtaa siinä aikamoisen reipasta tahtia. Vasempaan kierrokseen kiidettiin aikamoista vauhtia ja kun ei niitä vatsalihaksia oikein ole niin ei sitä istuntaa päässyt käyttämään kunnolla ja meno meinasi välillä mennä vetokilpailuksi. Oikeaan kierrokseen oli huomattavasti helpompaa ja laukkaa oli helpompi myötäillä ja muutenkin tehdä pidätteitä kun ne meni läpi. 

Aika nopeasti verryttelyn jälkeen otettiin jo ensimmäiset hypyt. Aloitimme tehtävällä 1, eli laukassa hieman kaarevalla tiellä lankku, sitten pieni suoristus ja ruotsalainen okseri ja päätyyn ympyrä. Seuraavalla kierroksella sama, mutta okserilta jatkettiin kaarevalla tiellä pystylle. Tämä tehtävä tultiin molemmista suunnista. Meillä aluksi hirtti kaasu hieman kiinni ja hallinta ei ollut ehkä ihan 100% miulla, mutta kaikesta yli päästiin. Kierros kierrokselta alettiin löytää kumminkin rytmiä laukkaan ja tasaisuutta ja vauhtikin muuttui sellaiseksi että pystyin siellä selässä jotain tekemään. Itsekkin pääsin yllättävän hyvin hyppyihin mukaan ja paikatkin löytyi! Viimeisenä yksittäisenä tehtävänä tulimme pitkällä sivulla olevan vesimaton, josta ensimmäisellä päästiin yli. (Tässä kohtaa muisti katkeaa ja en muista hyppäsimmekö vielä jonkin pienen tehtävän). Mutta seuraavaksi siirryttiin tuohon pienempään rataan. 

1. näkyy pienet tehtävät joita tulimme aluksi, sininen 1.tehtävä, punainen .tehtävä, keltainen 3.tehtävä.
2. näkyy ensimmäinen rata jonka tulimme pienenä. Koittakaa saada selvää

Rata alkoi hyvin, mutta kolmoselta neloselle tuli radassa tiukka tie, joten nelosesta mentiin sitten ohi kun en itse ollut ihan loppuun asti hereillä. Toiselle kerralla kuitenkin päästiin yli. Loput esteet menikin hyvin ilman ongelmia ja tultiin sujuvasti mutta kontrollissa. Parissa kohtaa alkoi Jorin jalat viemään vielä vähän liian kovaa joten meinattiin jäädä mutkiin sutimaan :D Sitten oli luvassa vielä yksi rata, hieman korotetuilla esteillä. 

Tämä oli meidän päivän paras rata ja parhaimmat hypyt tuli juurikin näille esteille. Rata on videolla ja voin katsoa josko sen lataisin youtubeen. Mutta siis, nyt rytmi laukassa oli selkeämpi mutta silti sujuva ja Jori malttoi odottaa eikä vaan rynnätä esteelle. Seiskalla jouduin hieman varmistelemaan pohkeella kun Jori hieman epäröi, ja siitä mentiinkin ihan hyvin yli sitten. Kasille tuli hieman huono paikka, joten sen tulimme vielä kerran uudestaan. Muutoin olin tyytyväinen rataan ja me ei sitten hypättykään enää kolmatta rataa kuten muut, tuohon viimeiseen oli hyvä lopettaa. Otin kumminkin vielä yhden hypyn (tai tarkoitus oli) ruotsalaiselle okserille isompana. No, siitä sitten rysäytettiin läpi, ja toiselle kerralla samoin. Tulimme siis päin estettä, enkä nähnyt ihan paikkaa. Kolmannella kerralla otimme molemmat opiksemme. osasin rohkaista pohkeella juuri viime hetkellä ja Jorikin tajusi nostaa ne jalat ylös. Ehkä hieman virhearviointi miulta kysyä vielä tuota yhtä hyppyä, mutta se tuntui aluksi hyvältä idealta kun Jori oli tuntunut niin hyvältä kuitenkin ratojen aikana. Kun muut olivat hypänneet radan vielä kerran korotettuna, teimme loppuverryttelyt ja annoimme pitkät ohjat. 

Jori oli ihan hauska tapaus ja sillä oli kiva hypätä kun se kontrolli löytyi. En voi kuitenkaan sanoa että Jortsasta lemppari tulisi, sillä se ei kuitenkaan ole ihan sellainen hevonen josta itse tykkään. Voin kuitenkin hypätä kyytiin uudestaankin jos Jorin joskus tunnille saan, niin kuin sanoin ihan hauska tapaus :D  

P.S. Hubsin tunneista on tulossa oma koostepostaus ennen juhannusta...

Minäkö pikkuponiratsastaja?

Kuvat (c) Iina Ahtiainen

Moikka!

Niin kuin näkyy, oli viime viikon keskiviikon ratsu pienempää mallia kuin yleensä. Kiviojilla pyörii nyt kesäkuun ajan päiväleirit, joten ponit menee useamman tunnin päivässä. Kaikille meidän tuntilaisille laitettiin sitten tunnille dartmoorit, koska valmennusleirin pyöriessä connemarat olivat menneet enemmän jo tunteja päivällä. Mie pääsin kipuamaan dartmoor-ruuna Robinin selkään. Viimeeksihän olen ratsastanut ponilla kesällä 2015, mutta sitäkään en laskisi kunnolliseksi ratsastukseksi. Odotin tuntia siis innolla! Meidän olisi ollut alkuun tarkoitus tehdä tunnilla laukka - käynti siirtymiä ja mahdollisia yksinkertaisia vaihtoja käynnin kautta, mutta ponijaon mentyä täysin päinvastaiseksi päädyimme tekemään jotain ihan muuta...

Robin tuntui tietysti alkuun todella pieneltä, mutta helpompi siellä kyydissä oli olla Gerdaan verrattuna, ja kuvista katsottuna en oikeastaan hirmu isoltakaan tuolla selässä näytä. Tunti aloiteltiin ympyrällä jumppailemalla poneja ja leikiteltiin asetusten ja taivutusten kanssa, sekä väistätettiin takaosaa vuorotellen sisälle ja ulos. Robin ei oikein meinannut taipua alkuun mihinkään suuntaan ja töitä sai tehdä kun poni yritti jyrätä apuja vasten ja kipittää alta. 

Seuraavaksi tulimme ravissa puomeja pitkällä sivulla kumpaankin suuntaan, tarkoituksena saada ponien raviaskeleet venymään ihan kunnolla. Tulimme samaisia puomeja myös laukassa samalla idealla ja myös korotettuina kuten tuossa yläpuolella toisiksi alimmassa kuvassa. Robin oli alkuun hieman hitaan tuntuinen, mutta moottorin löydyttyä alkoi askel venyä ja rytmiä löytyä. Muutamia kertoja laukassa ja noilla puoliksi korotetuilla puomeilla itse mokailin ja askeleet ei ihan osunut.  

Sitten puomit nostettiin ristikoiksi ja pieniksi pystyiksi. Tätä tulimme tällä linjalla samalla tavalla kuin puomejakin, ja aina kun yksi kierros oli menty vaihdettiin suuntaa ja Pami nosti esteitä hieman. Hypyistä ei edes puhuta, jäin muutamaa kierrosta lukuunottamatta aina vähintään yhdessä hypyssä jälkeen kun Robin teki mitä ihmeellisimpiä loikkia, ja meinasi siinä naurattamaankin ruveta. Robin kuitenkin tuli ihan superhyvin tehtävään sisään ja saatiin jokaiseen väliin haluttu määrä laukkoja, eli yksi laukka per väli. Jumppasarjaksi voisi siis kutsua. 

Joo aika hirveältä näyttää

Loppuun saatiin kyllä ihan hyviä hyppyjä ja itsekkin keikuin joten kuten siellä mukana, joten siihen lopetimme hypyt, tarkoituksena kun ei ollut alunperin edes hypätä, hups :D Siirryimme vielä hetkeksi vakavan kouluratsastuksen pariin kun esteillä oli ensin hieman kaasuteltu menemään. Robinista löytyi ihan supervaihteita ja mielettömän tuntuista ravia pätkittäin ja osasi poni kuunnella istuntaakin aika hyvin. Suurimman osan siirtymistä pystyin siis tekemään pelkällä istunnalla, wautsi wau sitä tunnetta! Teimme siis loppuun vielä väistöjä pituushalkaisijalta uralle. Yllätyin kuinka hyvin Robin osaa väistää jopa ravissa, vaikka alku hieman takkusikin. Molempiin suuntiin tuli siis kivoja pätkiä väistöjäkin, vielä kun olisi itse ratsastanut ihan loppuun asti ja osaisi istua tuolla keikkumatta puolelta toiselle...

Juu siis kaikinpuolin ihan super kiva tunti, itselle jäi todella hyvä mieli ja Robinkin oli oikeasti tosi miellyttävä ja hauska ratsastettava. Jos tätä pituutta vaan saisi muutaman sentin pois, niin varmasti haluaisin mennä useamminkin tällä ponilla! Ei sitä tiedä vaikka tuosta ponista olisi mihin kun sen kanssa treenaisi ahkerasti. Mutta ei tästä tunnista sen enempää. uudestisyntynyt pikkuponiratsastaja kiittää ja kuittaa! 

Ennakkoluuloja

(c) Iina Ahtiainen

"Mie en oikeen pidä tästä" kirjoitin keskiviikkona meidän whatsapp ryhmään. Olin siis juuri saanut kuvan päivän listasta, ja ratsuksi oli valikoitunut Fiona. Ennakkoluulot ennen tuntia oli suuret, sillä muistot Fionasta edellisiltä tunneilta aikanaan ei todellakaan ollut hyvät. Fiona kyllä liikkui yleensä miulla ihan hyvin, mutta on todella työläs ratsastaa ja lähinnä kuskaa miuta aina, etenkin laukassa. Ei siis kovin positiivisilla fiiliksillä ponin selkää noustu. 

Meillä olikin sitten yllätykseksi maastoestetunti, verkattiin tosin kentällä. Fiona liikkui jälleen hyvin ja välillä kipittti menemään etenkin ravissa liikaakin, mutta ei tuntunut sen kivemmalta kuin aikaisemminkaan, en osannut yhtään ratsastaa ja ovet ponin ajatusmaailmaan ei oikein auennut. Verkka tuli ja meni. jonka jälkeen otettiin muutamat hypyt kentällä ja siirryttiin maastoesteille. Huomautan jo nyt, että jalustimeni oli kuten kuvista näkee, ihan liian pitkät. Tätä en tietenkään jälleen tajunnut tuolla selässä, mutta no, kouluratsastaja mikä kouluratsastaja, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Hyppyjä otettiin ensin yksittäisiä melkein jokaiselle esteelle, ja lopuksi tultiin muutaman kerran rataa, ja viimeisellä kerralla vain puolet radasta, jolloin ristikkoa nostettiin isommaksi. Fiona kävi ehkä hieman jopa kierroksilla, ja aina ison tukin jälkeen ja viimeistään ristikon jälkeen mäessä yritti ampaista, yleensä niin hidas poni siis todellakin heräsi! Fiilikset hypyistä ja radoista oli superhyvät, lähinnä itseäni nauratti Fionan intoilu. Pääsin tällä kertaa myös hyppyihin hyvin mukaan ja osasin suurimmaksi osaksi myödätäkin. Kaikinpuolin oli oikeasti hauskaa, Fiona on oikein oiva esteponi, ja ei kyllä lopputunnin perusteella mikään ihan osaamaton kouluponikaan. 

Kentälle tultiin sitten vielä loppuverryttelemään ravissa. Ilmeisesti maastoesteistä oli apua, poni oli hyvin verrytelty ennen miuta ja tajusin jotain hyvin olennaista, nimittäin pohkeet ja istunnan. Fiona kulki ihan superkivasti ja saatiin positiivista palautetta tasaisesta peräänannosta. Fionahan on oikeastaan ihan näyttävä kun kulkee oikein. mutta olen itse nähnyt sen liikkuvan niin todella harvoin, lähinnä vain ratsastuksenopettajien alla. Ravikin muuttui tuossa loppuverryttelyn aikana paljon paremmaksi ja pystyin jopa istumaan siellä hetken kun lopuksi testasin. Ennakkoluulot oli suuret, mutta yllätyinkin positiivisesti, tahdon varmasti kiivetä Fionan selkään koulutunnillakin uudestaan!