"Jos nyt ei onnistu ni oon valmis luovuttamaan"

Kyseinen lause pääsi suustani tämän viikon alkupuolella. Ninni oli ollut viimeisimmät kerrat kun sillä ratsastin aivan järkyttävä. Tai no se varmasti johtui myös osittain turhautumisesta, jonka johdosta oma ratsastus kärsi ja pahasti. Se, miksi Ninni oli mielestäni näin epämiellyttävä ratsastaa, johtui yksinkertaisesti siitä, että se ei vastannut apuihin niin kuin kuuluisi. En olisi saanut koskea siihen ollenkaan ohjalla tai raipalla jos halusin välttyä äkkipysähdykseltä ja potkimiselta, ja pohkeeseen ei tullut juurikaan reaktiota. Miten sitten sellaista ponia ratsastat... Niimpä viime viikolla päätinkin pitää Ninnistä taukoa ja ratsuksi vaihtui Fiona. Siitä tunnista en kuitenkaan aio tässä postauksessa kertoa, enkä välttämättä ollenkaan koska kuvia ei ole. Noh, se tunti ei sujunut kuitenkaan kovin hyvin ja melkein tiesin että tällä viikolla Ninniin palaisin. Tätä tuntia ennen olin jo miettinyt, että jos sama linja jatkuu kuin aiemmilla tunneilla, niin lyön hanskat lopullisesti tiskiin. Olen Ninnin kanssa "tapellut" ja vääntänyt niin kauan, että oma toivo hyvästä yhteistyöstä ja hyvin liikkuvasta ponista oli jo miltei mennyttä. Keskiviikon tunti meni kuitenkin odotettua paremmin ja niimpä tänään suuntasin Kaisan valmennukseen toiveikkaana.

(c) Iina Ahtiainen/Viivi Viskari, kiitos paljon!

Eli nyt olemme lauantaissa. Valmennus oli jo tosissaan aamusta ja itsellä ainakin oli hieman vaikeuksia herätä, tallilla kun piti olla jo puoli yhdeksän. Onneksi aikaa jäi rutkasti ja olimme juuri aikataulussa, ja verryttelemään pääsimme jo 09.15! Ninni tuntui itseasiassa jo alkukäynneissä hyvin rasittavalta, se liikkui kuin tervassa ja mikään apu ei taaskaan mennyt perille asti. Ehdimme ravata hieman kunnes Kaisa tuli ja kävi nopeasti pienen kyselykierroksen. Pääsimmekin jatkamaan siitä suoraan kevyessä ravissa pääty-ympyröillä ja pienillä temponmuutoksilla pitkillä sivuilla. Ninni oli edelleen toosi tahmea, eikä liikkunut pohkeesta saatika raipasta mihinkään, ja asettuminen sekä taipuminenkin olivat hyvin hankalaa. 

Seuraavaksi istuimme alas ja lähdimme tekemään jokaiseen kulmaan voltit, tässä tarkoituksena saada vain asetus ja taivutus pelaamaan ja ponit hyvin kuulolle. Noh, Ninni oli edelleen samanlainen ratsastaa ja tuntui että vauhti vain hidastu hidastumistaan. Tässä vaiheessa käytin pohkeen muutaman kerran voimakkaammin herätyksenä. Ehkä pieni ero tuli raviin, mutta oli sekin jotakin. Kun molempiin suuntiin oltiin tarpeeksi pyöritty volteilla, tuli ohjeet laukkatehtävästä. Tätä odotin kauhulla, sillä miten olisin edes laukkaa saanut nostettua, kun perusravikaan ei ollut riittävää? Kuitenkin, laukkasimme kahdella pääty-ympyrällä. Mie ja Matilda toisessa päädyssä ja Siiri toisessa. Aluksi ihan vain ravissa teimme ympyrästä spiraalin eli pienensimme ja suurensimme sitä. Myöhemmin laukassa sama juttu, kunhan saimme ensin laukan pyörimään ja etenemään. Ninni laukkasi alkuun juuri niin kuin pelkäsinkin, ihan ilman moottoria ja ravitahtisena. Sitä siinä sitten paikkailtiin, ja viimeistään siinä vaiheessa kun laukkasimme yksi kerrallaan tällä spiraaliympyrällä, löytyi se kaasuvaihdekkin sieltä. (se sitten tosin meinasi hirttää kiinni, hups) Mutta muuten laukka muuttui paremmaksi!

Kun päivän laukkaosuudet oli suoritettu ja kuskit (tai ainakin miut) oli rääkätty miltei loppuun, tehtiin vielä tehtävää jossa poneja pääsi vähän jumppaamaan. Tämä tehtävä tuli meille itseasiassa ihan tosi hyvään kohtaan, sillä alkutunnista en tälläistä fiilistä olisi löytänyt. Eli aloitimme harjoitusravissa ja teimme kulmaan tötteröiden ympäri voltin, jonka jälkeen pitkän sivun alussa siirrettiin käyntiin ja tehtiin pohkeenväistöä keskihalkaisijalle asti. Keskihalkaisijalta tötteröiden välistä siirryttiin raviin ja tehtiin voltti vasemmalle/oikealle kulmaan riippuen suunnasta ja vasta sitten keskihalkaisijalla suoristus ja samaan suuntaan mistä tulimmekin. 

Volteilla alkuun tie ja asetukset oli vähän hakusissa ja samaten oma ulko-olkapääni ja vasen ranteeni kuten koko valmennuksen ajan oli ollutkin. Käyntisiirtymät valui aika paljon, mutta väistöissä löysin pikkuhiljaa kerta kerralta oikeat nappulat, ja teimme ehkä parhaimmat väistöt ikinä mihin Ninni pystyy! Pian alkoi yksitellen muutkin asiat loksahdella kohdilleen ja Ninnikin alkoi myötäämään niskasta ja tulemaan kuolaimelle. Siinä vaiheessa oli fiilikset korkealla, ja loppuverryttelyjen jälkeen oli hyvä lähteä vielä kävelemään maastoon. 

Valmennuksesta jäi ihan superhyvät fiilikset ja sain taas apua Ninnin ratsastamiseen. Paljon korjattavaa toki löytyi niin kuin aina, esimerkiksi oma yläkroppa ei toimi ihan kunnolla ja miun pitäisi saada tuotua aina etenkin volteilla sitä enemmän liikkeeseen mukaan. Myös vasen ranne jännittyi jostakin syystä todella paljon, mutta sain siihenkin todella hyvän mielikuvaharjoituksen. Muutoin ei istunnan kanssa ongelmia ollut ja tosiaan Ninnikin tuli oikein kivan tuntuiseksi loppuajasta. Samalla muistui mieleen se, miksi tästä ponista niin kovasti tykkäsin. Ei todellakaan helpoimmasta päästä ratsastaa, mutta sitäkin palkitsevampi kun tekee siellä selässä jotain oikein! Muutenkin oli todella piristävää, sillä hepparintamalla asiat eivät ole omalla kohdalla sujuneet hetkeen niin kuin itse toivoisin. Sitä helposti unohtaa kaiken myrskyn ja masennuksen keskellä nauttia niistä pienistäkin hetkistä ja asioista joita omaan elämään on saanut. Ja ei, en ole luovuttamassa Ninnin suhteen, tästä tämä nousu taas lähtee!

"Ehkä myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu"

Niin, ehkäpä.

Astetta isompi ratsu

(c) Martta Korvenoja, kiitos paljon jälleen!

Meillä olikin hevostenvaihtoviikot ja sain tunnille perjantaina Lilin, jota olinkin itseasiassa toivonut. Täytyy sanoa, että olo oli kaikkea muuta kuin kotoisa tuolla korkeuksissa ja hieman jännitti osaanko tätä jättiläistä edes ratsastaa, kun muistot viime keväältä eivät olleet kovin positiiviset. Alkukäyntien jälkeen mielipiteeni muuttui täysin, sillä Lilihän olikin itseasiassa todella yritteliäs ja yhteistyökykyinen!

Koko tunnin olimme pääty-ympyröillä lukuunottamatta loppuraveja. Aloitimme siis tunnin kahdella eri pääty-ympyrällä, jossa alkuun asetettiin hevosia sisälle ja taivutettiin kunnolla sisäpohkeen ympäri. Vastapainoksi tämän jälkeen asetettiin ulos ja taivutettiin ulkopohkeen ympärille. Lili oli ihan tosi mukavan tuntuinen, vaikka töitä sai tehdä ja paljon. Molemmin päin saatiin pari ihan tosi kivaa pätkää ja Lilikin oli hyvin kuulolla. Näiden asetusten ja taivutusten jälkeen ensin lyhennettiin käyntiä niin paljon kun pystyi ja sitten pidennettiin. Itselleni oli tuo lyhentäminen ihan todella vaikeaa enkä osannut alkuun oikeastaan tehdä mitään oikein siellä selässä eikä käynti lyhentynyt tarpeeksi. Hassua, sillä Lili on ehkä "maailman paras" lyhentämään käyntiä, tai ainakin sille se on helppoa. Pidentäminen onnistui sitten paremmin, ja tulihan sieltä lopulta lyhyempääkin käyntiä.

Ravissa alkuun aseteltiin vain ympyrällä sisään, ja hetken päästä lähdettiin hakemaan taas sitä lyhyttä ravia puolet ympyrästä, ja puolet sitten pidempää ravia. Lyhentäessä istuin aiha alas kun tuntui että sain paremman otteen hevoseen. Alkuun tämäkään ei näyttänyt kovin kauniilta, mutta pikkuhiljaa Lili rupesi lyhenemään ja vähän nousemaan. Pidennyspätkällä päästeltiin sitten ihan reippaasti menemään. Teimme tämän jälkeen vielä pitempijaksoista lyhentämistä ja pidentämistä. Vatsalihakset hellänä yritin istua ja lyhentää ravia ja saada se pysymään sellaisena. Kun sitten saimme pidentää ravia, ihan säpsähdin kuinka paljon liikettä Lilistä lähti! Tuli muutama pätkä ihan tosi mageentuntuista ravia. 

Laukat otettin niin, että C-päädystä nostettiin aina laukka ja laukattiin puoli ympyrää ja takaisin raviin. Ekat nostot oli aika räjähtäviä ja sen jälkeen Lili aina yrittikin lähteä viemään, hanskassa kuitenkin pysyi. Lili alkoi myös ennakoida aika paljon noita nostoja, ja siinä oli tosiaan pideltävää. Itse laukkaa en osannut omien taitojen puutteessa työstää ollenkaan. joten tyydyin keskittymään siihen että se pyörisi kunnolla. Molempiin suuntiin teimme tämän tehtävän päätteeksi pidempää pätkää laukassa, ensin lyhentäen ja sitten pidentäen. Lyhennys meni vähän kiikun kaakun koska Lili jännittyi ihan todella paljon kun yritin ottaa sitä lyhyemmäksi, mutta pidennys lähti taas tosi hyvin ja rennosti, Lili tuli myös takaisin tosi hyvin. 

Loppuun ravailimme vielä vähän pidemmällä ohjalla ja haettiin hevosia vähän pidemmälle ja matalemmalle kaulalle. Meiltä katosi tahti kokonaan alkuun ja Lili vain kiisi miljoonaa ja mie yritin epätoivoisesti saada sitä takaisin avuille. Jonnan apuahan siihen hieman tarvittiin ja hetken päästä löytyi sellainen kiva ravi johon oli hyvä lopettaa. 

Lili oli itseasiassa todella kiva, paljon kivempi mitä muistin. Niimpä toivoinkin sitä myös ensi viikoksi, saa nähdä muistetaanko miun toivetta :D

Lauantailta ♥ (c) Johanna Stockmakari

Perjantaina kävin vielä oman tunnin jälkeen kävelemässä Donnan kanssa selästä käsin. D:llä taisi olla hieman energiaa, oli sen verran kovin menossa. Lauantaina taasen pääsin kävelemään jo päivällä, tällä kertaa maasta käsin kun en jaksanut varusteita ruveta laittamaan. Donna oli silloinkin hyvin kiltisti, ja neiti pääsikin sen jälkeen vielä tarhaan paistattelemaan päivää.♥

Mitäs meille nyt oikeastaan kuuluukaan?

Sitten vielä tuon treenipostauksen myötä muihin oleellisiin ja epäoleellisiin asioihin. Mistäköhän aloittaisin...

Donna on ollut tässä jo hyvän tovin saikulla, johtuen samaisesta jalasta kuin jo aiemmin syksyllä/talvella. Tunneille ei siis loogisestikaan ole ollut Donnaa mahdollista saada eikä ole vielä vähään aikaan, mutta olen sitä miltei jokaisena hoitopäivänäni käynyt joka maasta tai selästä käsin kävelyttämässä. Ja muuten tietysti ohessa hoitanut niin kuin normaalistikin. 

Toisena mainitsemisen arvoisena asiana ovat miun uudet ratsastushousut. Vierailin nimittäin tuossa hiihtolomalla Helsingissä Horse Fair - messuilla, ja sieltä tarttui mukaan taas kaikennäköistä. Suurimpana ostoksena nuo housut, jotka ovat siis merkiltään Euro-star ja kokogrippipaikkaiset joista olen jo pitkään haaveillut. Väri ei ehkä ihan ole se mitä olisin halunnut sillä tummansinisiä housuja lähdin hakemaan, mutta budjetti ja koot muodostuivat sitten esteeksi. Nuo ovat kuitenkin ihan hyvät, ihan kuin juoksuhousut olisi jalassa, ja varmasti kesällä hengittävätkin kankaan ansiosta todella hyvin. Testasin housut tosiaan messujen jälkeisellä viikolla ja hyvin pitävät, vaikka gripit eivät olekaan sellaiset tavalliset. Donna sai myös muutaman pienen jutun messuilta. Seuraavaksi olisi tiedossa sitten Tampereen hevosmessut!

Viime lauantai oli myös sikäli jännittävä päivä, että pääsimme seuraamaan ja auttamaan nuorten ponien irtohypytyksessä. Se olikin aika mielenkiintoista, mutta ponit hyppäsivät hyvin. Olemme nyt myös saaneet pieneksi projektiksi olla auttamassa kahden nuoren ponin "kouluttamisessa", eli lähinnä olemma puuhailleet niiden kanssa kaikenlaista, Parina päivänä kävimme kävelemässä ulkona, ja parina juoksuttaneet ne maneesissa ja sen jälkeen avustuksella käyneet ponien selässä totuttamassa niitä ratsastajaan. Hienosti on homma lähtenyt etenemään! 

(c) Hannele Aulamo

Tunneista ei valitettavasti materiaalia ole, mutta viime viikolla kiipesin uudestaan Nipsun selkään hubsilla, ja samaisen viikon keskiviikkona olimmekin kiviojilla maastossa, mie tietysti Ninnillä. Poni olikin oikein energinen ja menossa kovasti, joka tietenkin todella hyvä asia. Tällä viikolla sitten ihan vaihteen vuoksi valikoitui ratsukseni Fiona. Ihan hauska poni, mutta mie en sitä kyllä osaa ratsastaa yhtään :D Berry on päässy tuttuun tapaan maastoon kävelemään, ja nyt kuulemma ollut jo pienessä tarhassakin. Piipa on myös ollut tässä mukana liikutettavana, eli parhaimpina päivinä olen liikuttanut/hoitanu 3 hevosta. Ei kuitenkaan valittamista, sillä kivojahan nämä kaikki ovat. 

Tässä oli nyt pientä katsausta menneeseen ja vähän tulevaankin. Yritän nyt päivitellä tänne mahdollisimman useasti, miten nyt vain kaikelta muulta elämältäni ehdin. Nähdään siis pian!

Viikonlopun täydeltä treeniä

Hupsis, tässä tulikin ihan huomaamatta pientä taukoa, jonka aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Piipailut eivät loppuneetkaan ihan siihen hiihtolomaan ja olenkin nyt ponia liikuttanut useampanakin päivänä. Tämä postaus on kuitenkin omistettu yksin ainoastaan viime viikonlopun Tuijan valmennukselle ja sunnuntain harjoituskoulukisoille. 

Valkkakuvat (c) Tuuli Kauppinen

Pienten säätämisten kautta päädyin siis ilmoittautumaan Hubsin harkkakoulukisoihin Piipalla, joten otin sitten lauantaille Tuijan yksityisvalmennuksen. Siitä oli kyllä todellakin hyötyä ja oli hintansa arvoinen tunti. Olisi jäänyt niin moni asia huomioimatta ratsastuksessa ja ylipäätänsä apujenkäytössä, että sunnuntain rata olisi mennyt aika heikosti. Tosiaan alkutunnista miulla oli verrytellessä ihan hirveästi ongelmia, lähinnä siksi koska Piipa keksi lähes jokaisessa nurkassa jotain "pelättävää" ja ei keskittynyt yhtään tekemiseen. Siksi Tuijan tultua tehtiin hieman kontrolliharjoituksia (nopeita siirtymiä käynnin ja pysähdysten välillä, ja ravin ja laukan välillä) ja jouduin ratsastamaan hieman matalammalla kädellä. Pikkuhiljaa Piipa tästä alkoikin toimia oikein mainiosti ja sain sen keskittymään työntekoon. Ainut että oman alapohkeen kanssa oli ongelmia, ja se ei pysynyt ainakaan alkuun siirtymien läpi kiinni, vaan seikkaili missä sattuu. 

Alkuverryttelyn jälkeen tein pieniä pätkiä sunnuntaina ratsastettavasta radastani eli Helppo B:3:sta. Aloitettiin ensin hiomaan volttikahdeksikkoa, jota tulin aika monta kertaa, syystä että asetus ja taivutus ei ollut riittävä. Piipa yritti välillä vähän juosta alta pois, mutta rauhoittui siihen kun sain asetukset ja taivutukset kuntoon. Seuraavaksi tulin muutaman kerran keskihalkaisijan, alkuun käynnissä niin, että tein monta pysähdystä suoran aikana, ja sen jälkeen ravissa tein vain X - pisteeseen pysähdyksen kuten radallakin. Viimeiseksi ennen varsinaista ratatreeniä tulin nelikaarisen kiemurauran, jossa ensimmäisellä kerralla oikaisin ihan kunnolla, enkä tullut niin tarkasti kuin pitäisi. Toinen kerta olikin sitten huomattavasti parempi, ja pääsimme viimeiseen vaiheeseen, eli itse rataan. 

Itse rataharjoituksen tuli muistaakseni kaksi kertaa. En nyt ala selostamaan miten jokainen kohta meni, mutta ensimmäinen rata meni aika huonosti. Piipa säpsyi etenkin A-päädyssä paljon ja juoksi hetkittäin alta pois ja laukannostot taisi tulla hieman myöhässä. Sen sijaan volttikahdeksikko, nelikaarinen ja osuus pitkin ohjin sujui todella hyvin. Toisella kerralla pienen kävelytauon jälkeen meni huomattavasti paremmin, ja sain korjattua edellisellä radalla tulleet virheet. Loppuun vielä otin kevyttä ravia eteen-alas tai ainakin yritin, Piipa tosin esitti oikein hienoa ravia ja välillä oikein liisi eteenpäin. Siihen oli hyvä lopettaa. Vaikka olinkin tuon valkan jälkeen hikinen, hengästynyt ja väsynyt, olin silti ihan supertyytyväinen itseeni ja etenkin Piipaan, sillä treenit menivät superhyvin. Sen näki kuulemma myös minusta, sillä Tuulin sanoin hymyilin kuin naantalin aurinko :D Piipa sai tämän jälkeen hyvät loppukäynnit ja kylmäyksen. 

Sunnuntain (13.3.16) oli aika kiristää nuttura niskaan ja vaihtaa sekä itselle että ponille parempaa päälle, eli kisapäivä oli tiedossa. Päivän kulusta en ajatellut selittää sen enempää, mutta voin kertoa että kaikin puolin hieno päivä, en olisi ikinä uskonut että pääsen näin hienon ponin kanssa radalle näyttämään mihin pystytään. Askeleen lähempänä unelmia melkein, jos näin voisi sanoa. 

Kiitos kisapäivän kuvista kaikille, en todellakaan muista mitkä kuvat ovat kenenkin
ottamia :D Kiitos kuitenkin Roosa, Kaisla, Sini ja Hannele!

Puunasin siis ponin hyvin puhtaaksi ja lähdettiin hyvissä ajoin kävelemään ulos. Piipa oli oikein virkeän tuntuinen ja itseasiassa samalla myös rennompi, ainakin pihalla kävellessäni ja sen ajan mitä siinä ehdin käyntiä ratsastamaan. Maneesissa Piipa muuttui kumminkin todella jännittyneeksi ainakin alkuun ja se hyvä tatsi hävisi saman tien. Ehdin jo ajatellakkin että tähänkö tämä menee että yritän saada ponia rauhoittumaan, mutta siitä se meno sitten tasaantui. Verkassa otin laukkaa reilusti ja tein radallakin olevia 15m voltteja, ravissa vain ympyröitä ja paljon asetuksia ja taivutuksia sekä ratsastin ponin kuulolle niin hyvin kuin osasin. Itseäni jännitti tässä vaiheessa aika paljon, joten kun meidän verkkaryhmän ensimmäinen starttasi ja me muut jouduimme pihalle odottelemaan, päätin lähteä kävelemään tallia ympäri. Siinä sain Piipan omistajalta vielä viimeiset tsempit ja ohjeistukset, jotka itseasiassa toivat aika itsevarman olon, onneksi. Joten radalle pääsin lähtemään hyvillä mielin!

Kävimme katsomassa pelottavaa tuomarinpäätyä

Fiilikset ennen rataa

Rata itsessään sujui oikeastaan odotettua paremmin. Oma jännitykseni liukeni alkutervehdyksen myötä pois, ja rehellisesti sanottua ensimmäistä kertaa nautin olostani radalla, ja tuntui että olisin voinut viipyä siellä ikuisuuden. Piipa oli todella hyvin avuilla ja keskittyi muutamaa pientä kohtaa lukuunottamatta täysillä tekemiseen ja oli ihanan yritteliään tuntuinen. Ensimmäistä kertaa radalla ratsastin oikeasti ajatuksen kanssa tiet huolellisesti ja pyrin tekemään siirtymät täsmälleen pisteissä. Lopputervehdykseen tullessani olin oikeasti pelkkää hymyä, sillä Piipa oli niin mahtava ja omakin ratsastus ihan siedettävää. Pieniä mokia, mutta sitä enemmän onnistumisia.

Radassa onnistunutta olivat mielestäni nelikaarinen kiemuraura, johon oikeasti edellispäivästä oppineena panostin kunnolla, sekä laukkavolteista tuli sellaiset kuin suunnittelinkin. Mainitsemisen arvoisena pidän myös laukasta raviin siirtymän lävistäjän keskellä, joka ainakin omasta mielestäni näin videolta katsottuna tuli siististi ja hallitusti ja Piipa säilyi hyvänä sen läpi. Lisäksi Piipa oli todella tasainen, joka sekin plussaa. 

Korjattavaa olikin sitten se A - päätyyn kunnolla ratsastaminen, sillä itse ehkä jännityin ennen sen päädyn kulmaa kun tiesin, että Piipa saattaa sitä kytätä, joten ponipa teki juuri niin ja siksi ei sinne päätyyn päästy, en siis ollut itse tarpeeksi edellä ponia. Laukannostoista ei ehkä tullut niin hyviä mitä ne edellispäivänä olivat. ja pitkin ohjin osuudella jäin itse hieman jäkittämään ja Piipakaan ei sitten siitä syystä kävellyt niin rennosti. Viimeinen keskihalkaisija olisi varmasti yltänyt alun puolesta tuonne onnistuneisiin kohtiin, mutta harmillisesti viime metreillä jokin kolahti tallissa ja Piipa sitä sitten säikähti ja pisteet tippui hieman siitä kohdasta. 

Radan jälkeen menin ulkokentälle vielä hetkeksi keventelemään ravissa, ja pian jäätiinkin odottamaan tuloksia siinä toivossa, että sijoittuminen sieltä tulisi. Noin puolisen tuntia ehdin kävellä Piipan kanssa ristiin ja rastiin, kunnes tuli tieto että olimme tippuneet sijoilta kuudenneksi. Ei paha todellakaan sekään, ja sain todellakin olla tyytyväinen omaan suoritukseen. Lopullinen tulos oli 6/16, prosentein 66.136! Parhaimmat prosentit mitä mie olen koskaan B-tasolta saanut. (Ponihan pelasti miun omaa ratsastusta aika paljon ja selvästi tiesi mistä on kyse :D) Yleensä tälläisissä tilanteissa olen aika kilpailuhenkinen ja helposti omat virheet jäävät harmittamaan, koska ilman niitä sijoituksia olisi irronnut. Tällä kertaa ei ollut tietoakaan sellaisesta. Olin aidosti onnellinen ja niin hyvällä mielellä koko päivästä, että sijat jäivät toisarvoisiksi. Tärkeintähän on, että löytää sen hyvän fiiliksen radalle ja on itse tyytyväinen. Tällä kertaa ne molemmat tavoitteet täyttyivät.

Nämä ulkokuvat ovat vaan niin ihania! (c) Roosa

Jos saan vielä hehkuttaa niin kaiken kaikkiaan aivan huikean mahtava päivä, en olisi parempaa aloitusta kisakaudelle voinut toivoa. Ihana poni, onnistunut rata ja kaunis ilma. Tästä heränneenä oma treeninälkä on alkanut vain kasvaa, ja innolla sek' jännityksellä odotan milloin pääsen ihan kunnolla treenaamaan. Se tietysti riippuu siitä, löytyykö miulle mistään kivaa heppakaveria siihen hommaan. Tämä jääköön nähtäväksi. Tällä fiiliksellä kuitenkin olisin valmis tällä hetkellä mihin vain, kunhan vain saan ensiksi tärkeimmät asiat kuntoon.