Päivölän Kanalauma 2016 | torstai

Toisiksi viimeisenä aamuna saimmekin nukkua hieman pidempään, eli herätys oli vasta 7.45. Teimme taas perus aamutoimet ja tällä kertaa meidän ryhmä ratsastikin ensimmäisenä. Miun toiveita oli kuunneltu, ja pääsinkin vielä uudestaan Fafan selkään. Hain siis jo totuttuun tapaan Fafan sisälle ja laitoin sen rauhassa kuntoon, tällä kertaa suitsienkaan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Yhdeksän maissa kivuttiin maneesissa heppojen selkään, ja aloiteltiin leirikisaharjoitukset meidän tunnin kesken. 

Tunnista ei valitettavasti ole kuvia, sillä toisella ryhmällä oli kädet täynnä töitä. Pari videopätkää kyllä löytyy, mutta ne näette leirivideosta. Fafa toimi tällä kerralla jo paljon paremmin ja pääsin sisään heposen ajatusmaailmaan paremmin, kun oli jotain käsitystä jo herkkyystasosta ja siitä, millaisia apuja tuolla selässä pystyi käyttämään. Kaikki sujui kuitenkin ihan superhyvin. sillan kanssa otettiin varman päälle ja kävelin maastakäsin sen yli muutaman kerran kunnes hyppäsin selkään takaisin ja sitten kokeiltiin kerran uudestaan. Ongelmaa ei ollut, joten siirryimme radalla olevaan esteeseen, joka sekin ylittyi oikein mallikkaasti. Hieno Fafa♥ Fafaa jäi kyllä erityisesti ikävä, toivottavasti pääsisin vielä joskus kapuamaan tämän hienon issikan selkään! Nyt kuitenkin takaisin leiriin. 

Tunnin jälkeen hoidimme hevoset pois ja ehdimme hetkeksi katsomaan toisten harjoituksia. Heidän tuntinsa jälkeen oli muistaakseni pieni huilitauko ja ruokaa, jonka jälkeen heittäydyimme villeiksi kun pääsimme ajamaan RC - autoilla. Itsehän olin tässä aikamoinen tunari, enkä päässyt ikinä edes puolta kierrosta ilman että ajoin radalta ulos. (Varokaatte kaikki sitten vuoden päästä, liikenteessä nähdään ;) ) Hauskaa oli kuitenkin ja kunniaa niille jotka homman handlasitte paremmin kuin mie :D Autoilun jälkeen oli taas vapaa-aikaa ja päätimme mennä ottamaan kuvia hoitohevosten kanssa. Itse valitsin poseerauskaverikseni tietysti Fleygurin, olihan meidätkin ikuistettava♥ Puunattiin siis issikat puhtaiksi ja pusikkoon mars! Kiitos näistä kuvista Sirulle!

♥

Kaverikuva, Senja ja Fra'mi vasemmalla

Näistä kuvista tuli ihan superkivoja ja kesäisiä ja olisinkin voinut spämmiä kaikki someni niitä täyteen. Kuvaushetken jälkeen taisi olla välipalaa ja päivän toisen aktiviteetin aika eli seinäkiipeilyn. Tämä luonnistuikin itseltäni tällä kertaa yllättävän hyvin vaikka taukoa oli ollut jo peräti kaksi vuotta. Rankan urheilusuorituksen jälkeen saimme hetken huilitauon ennen kuin oli kenties leirin parasta ruokaa nenän edessä. Grilliruoka♥ Kanalle erityisesti pisteet, oli hyvää! 

Ruokailun jälkeen teimme jo valmiiksi iltatallin porukalla ja kun kello oli 20.00, meidän ryhmä lähti hakemaan yö/iltamaastoon hevosia. Omalle kohdalle osui Ofelia, jonka halusinkin kun en sitä sitten edelliseen maastoon saanut. Hoidettiin hepat kuntoon suht ripeästi ja 20.30 lähdimme tallin pihasta. 

Huhhuh enpä ennen ole ollut tuollaisessa maastossa kuin mitä tämä oli! Menimme koko matkan kyllä reippaasti, mutta viimeistään toisella laukkapätkällä alkoi ralli jollaista en ennen ole kokenut. Roosa (leiriavustaja) kuvasi tämän mäkipätkän videolle samaan aikaan kun paahdettiin menemään aikamoista vauhtia. Seuraava pätkä olikin sitten vielä äkäisempi lähtönsä puolesta, ehdin juuri ja juuri laittamaan puhelimen takaisin taskuun kun edestä kuului että "Sitten mennään" ja Ku'nst lähti edestä vetämään sellaista kyytiä, että vedet melkein valui silmistä ja Ofelian kanssa tultiin perästä vähintään yhtä kovaa (Ofelia olisi varmaan mennyt vielä kovempaakin) Loppumatkasta otettiin sitten hiukan rauhallisemmin ja silti olimme vielä aikataulusta edellä ja vielä kuulemma pitempi reittikin mentiin. Hauskaa kuitenkin oli, tuota maasto on juuri parhaimmillaan.  Tallilla hoidimme hevoset pois sillä aikaa kun toinen ryhmä oli vuorostaan maastossa. 

Kun muut tulivat, teimme iltatallin loppuun ja siirryimme perinteiseen tapaan iltapalalle ja juttelemaan tallitupaan. Viimeisen illan kunniaksi saatiinkin siellä viettää aikaa pidempään kuunnellessa Roosan lappitarinoita. Puolen yön jälkeen siirryimme aittoihin ja tässä vaiheessa itse majoituinkin viimeiseksi yöksi Sannan aittaan (Tiia siirtyi ylös), koska en vain enää uskaltanut nukkua omassamme. Tältä leiriltä jäi ainoana miinuksena traumat lukeista, niiden kanssa kun nukkuu useamman yön niin ei hirveästi enää houkuttele nähdä pitkäjalkoja missään muodossa.