Päivölän Kanalauma 2016 | maanantai

Heippa!

Leiriltä on nyt palailtu muutama päivä sitten ja voin sanoa että olipahan taas huikea viikko! Oli kiva kun vihdoin saatiin toteutettua leiri suurinpiirtein samalla kokoonpanolla kuin edellisvuosina ja kaikki tiesivät toisensa entuudestaan ainakin jotakin kautta. Ohjelmaa löytyi sopivasti ja tänä vuonna pääsimme kokeilemaan miltei kaikkia aktiviteetteja ja uimassakin kävimme kaksi kertaa! Ratsastusta ei pidä tietenkään unohtaa, ja itse olen tyytyväinen jokaiseen tuntiin ja maastoon, ei siis moitittavaa. Nyt kuitenkin ensimmäiseen päivään, tällä kertaa postaan päivä kerrallaan, sillä kuvia ja kerrottavaa on paljon.

ensimmäisten tuntien listat

Meidän aamuhan alkoi Roosan kanssa meiltä, heräsimme siinä vähän yli seitsemän ja reippaina pukeuduimme ja söimme sen verran mitä siihen aikaan aamusta pystyimme (eli yhden omenan). Seuraavaksi vielä pikainen tavaroiden tarkistus ja 08.05 hyppäsimme Senjan kyytiin ja suuntasimme kohti Taipalsaarta ja Päivölän Ratsutilaa. Tänä vuonna olimmekin ensimmäisten joukossa paikalla, ja ehdimme tovin vaihtaa osan kanssa kuulumisia ja Maria kertoi jo hieman mitä leiri tulee pitämään sisällään. Yhdeksän aikoihin viimeinenkin oli saapunut ja kerrattiin perusasiat ja jaettiin hoitohevoset, jonka jälkeen vaatteiden vaihtoon ja ensimmäinen ryhmä lähti hakemaan hevosia laitumelta. Sillä välin meidän ryhmä putsasi muutaman karsinan ja  ehdin hetken kuvailla ensimmäistä tuntia, kunnes oli aika hakea oma ratsu, Fafa. En ollut koskaan siis nähnyt kyseistä issikkaa(Fafa on siis yksityinen) ja hieman jännitti hyvällä tavalla, että millainen kaveri hän on.

Miulla oli hyvin aikaa laittaa Fafa kuntoon joten hoidin heposen sitten ihan kunnolla. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta en ollut laittanut koskaan aikaisemmin kellekkään Micklem-suitsia, joten niitä jouduin hetken katselemaan ja Sirun avustuksella sain ne oikein päähän. Sitten vain kohti maneesia ja siellä selkään. Fafa tuntui jo heti selkään noustessa hyvin herkältä ja reaktiiviselta, ja sitähän se olikin. Tämä tunti menikin oikeastaan sitten totuttelemiseen ja siihen että sain itseni "issikkamoodiin" ja yllättävän hyvin se sujuikin, miulla oli loppujen lopuksi oikein kotoisa olo tuolla selässä. 

Tunnilla teimme ihan perusasioita. Ensin hieman pysähdyksiä käynnissä, jonka jälkeen muisteltiin mieleen töltti ja tehtiin siinä hieman ympyröitä ja temponmuutoksia. Fafa oli ainakin todella reipas ja itse jäin aluksi hieman kädellä kiinni. Onneksi tajusin höllätä tuntumaa ja Fafa alkoi hieman rentoutua. Seuraavaksi oli ravin vuoro, joka sekin löytyi Fafalta helposti, ja uskalsin myös pitää ohjat alkukankeuden jälkeen kunnolla kädessä ja silti Fafa ravasi rennosti eteenpäin. Ravissa teimme suuria kaarroksia ja ympyröitä sekä testasimme hieman ravia perusistunnassakin. Heh, ei ollut ihan yhtä helppoa kuin niillä hevosilla millä itse olen tottunut ratsastamaan.

Pidimme tuolla väleissä muutamia juomataukoja ja lopuksi laukkasimme molempiin suuntiin aina pitkän sivun ja päätyyn pääty-ympyrän. Laukat sujuivat myös hyvin vaikka aika kovaa menimmekin ja kerran vähän kynnettiin maneesin pohjaa. Lopuksi Fafa oli taas mukavan rento ja tajusin jo hieman miten sitä pitäisi ratsastaa.

Ratsastuksien jälkeen meillä oli päiväruoka ja saimmekin heti alkuun yhtä lempiruoistani, perunoita ja lohta. Ruokailun jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jonka käytimme alkuun aitassa istuen ja syöden herkkuja, Jossain vaiheessa siirryimme kuitenkin ulos pelailemaan ja potkimaan palloa. Siinä samalla pieni sadekuurokin pääsi yllättämään meidät, mutta ei se ainakaan menoa hidastunut. Seuraavassa hetkessä olimmekin jo istumassa taas pöydän ääressä ja syömässä munkkeja.  

Ensimmäiset lähtivät taas hakemaan hevosia ja laittoivat niitä kuntoon maastoa varten. Meidänkin porukan oli tarkoitus lähteä maastoon, mutta sade sattui juuri silloin päälle ja vaihdoimme maneesiin leikkimään. Maastoon miulle oli laitettu Ofelia, mutta sitä ei voinut ottaa leikkitunnille, joten sain valita muistaakseni Prinssistä ja Pokkiksesta, ja päädyin Prinssiin. Eikä ollut väärä valinta, Prins oikein innostui ja kamppailtiin useammassa leikissä siellä viimeisinä. 

Alkuverryttelynä meillä oli Seuraa johtajaa - leikki, jossa sai mennä leikin edetessä kaikkia askellajeja ja tehdä melkein mitä vain. Kokeilimme mm maailmanympärysmatkaa, kuollutta intiaania ja kaikennäköisä variaatioita ilman käsiä ja yhdellä kädellä ratsastamisesta. Tämän jälkeen vuorossa oli Punainen valo vilahti, joka voitettiin kerran, muutenhan olimmekin siinä aika huonoja :D  

Seuraava leikki oli astetta vauhdikkaampi eli Talli palaa. Turvassa siis oli silloin, kun meni "turvapaikkaan" ja tuli hevosen selästä alas ja koski tötsää. Tässä tuli muutamia aika kinkkisiä tilanteita ja Prins ei aina halunnut mennä lähellä tötteröä jos siihen yritti joku muu samaan aikaan. Niimpä jäimmekin muutaman kerran. Tästä vaihdoimme muutamien kierroksien jälkeen omaan suosikkiini, eli maa-meri-laivaan. Tässä Prins sitten heräsikin kunnolla, mutta myös hyytyi loopua kohden ja kerran teki innostuksissaan pienen pukinkin. Silti olimme mukana viimeisellä kierroksella Eveä ja Fleyguria vastaan, mutta hävisimme. 

Ihan lopuksi leikimme vielä Tuolileikkiä, jossa siinäkin olimme finaalikierroksella mukana Sirua ja Fidlaa vastaan. Leikki päättyi tasapeliin kun hienosti syöksyimme molemmat tötterölle musiikin loputtua. Tämä onkin juuri leikkitunneissa parasta, saa heittäytyä (Siru ainakin kirjaimellisesti) ja meno on villiä. Leikin jälkeen vielä ravailimme ja loppukäynneissä tein oman perinteeni ja makoilin Prinssin selässä ja roudasimme tötteröt takaisin paikoilleen. 

Tunnin jälkeen söimme iltaruoan ja teimme hevosille iltamössöt ja siirsimme osan hevosista karsinoihin ja suljimme laitumien portit. Ehdimme tämän jälkeen vielä uimaan Karhupirteille, oli niin piristävää kuuman päivän jälkeen pulahtaa kylmään järveen ja siellä vierähtäkin aikaa. Kun kaikki olivat pulikoineet enemmän ja vähemmän tarpeeksi, lähdimme takaisin Päivölään. Kävin vielä suihkussa ja söimme iltapalaa, jonka jälkeen oli aika siirtyä aittoihin pölöttämään ja valmistautumaan seuraavan päivän aikaiseen herätykseen. 

• 1. aitta Senja ja Henna
• 2. aitta Sanna ja Tiia
• 3. aitta mie ja Roosa (leirillä oli siis kaksi Roosaa, leiriläinen ja leiriavustaja, yrittäkää ja yritän olla sekoittamatta heitä)
• 4. aitta Siru ja Sanni
• yläkerta Eve, Krista ja Sonja

Kaikennäköistä

Heippa!

Pieni tauko on taas päässyt puolivahigossa tapahtumaan, mutta nyt olisi taas aika vähän päivitellä kuulumisia. Heinäkuu on ollut tähän mennessä aika hevoseton, ja ratsastuskerrat jääneet vielä toistaiseksi minimilukemiin. (asia onneksi korjaantuu ensi viikolla!) Jotain on kuitenkin tapahtunut. joka vaikuttaa jälleen tämän blogin sisältöön. Nyt kuitenkin ensin kerron hieman vierailustani minulle hieman tuntemattomammalla tallilla. 

Kuvat (c) Manja Stranden

Tuossa jokunen viikko sitten pääsin siis aivan uuden tapauksen selkään, kyseessä lv-tamma Hilma (omistaja Viivi Hyypiä). Tuo olikin miun ensimmäinen kerta lämminverisen selässä, ja ennakkoluuloistani ja lukemistani keskusteluista huolimatta jäi oikein positiivinen kuva rodusta. Hilma on muutenkin mielestäni oikein potentiaalinen tapaus.

Ratsastuksen aikana enimmäkseen olin toisessa päädyssä suurella ympyrällä ja testasin kaikki askellajit läpi ja yritin saada Hilmaa vain rentoutumaan ja hakemaan rauhallista ja tasaista ravia. Lisäksi kokeilin parit väistöpätkät, jotka nekin sujuivat hyvin. 

Hilman kyytiin pääsen vielä jatkossa uudestaankin, nyt tuo ensimmäinen kerta oli tietysti hieman kankea kun aivan uusi hevonen alla ja sai aika pitkään totutella juuri tämän hevosen toimintatapoihin. Uskoisin kuitenkin, että seuraavalla kerralla sujuu jo paremmin kun tietää mitä odottaa. 

                           

Piipahan palasi laitumelta sunnuntaina 10.7, ja sillä viikolla vain juoksutimme ponin ja itse köpöttelin yhden päivän ilman satulaa, yhden raviksella kun kävimme katselemassa jo alkanutta kisahuumaa ja viimeisen kerran hiittiksellä ilman satulaa kun mihinkään muualle ei päästy ratsastamaan. 

(c) Matilda Patanen

Ja seuraavaksi itse asiaan, eli hieman yllättäen Piipan ylläpito loppui 16.7. En aio ruveta syistä sun muista sen enempää kertomaan, mutta maanantaina kävin sanomassa ponille heipat ja hakemassa omat tavarani pois. Ei sitä ymmärrä kuinka nopeasti sitä pystyy kiintymään näihin nelijalkaisiin, ja vaikka me ehdittiin yhdessä treenaamaan ja puuhailemaan vain muutamia kuukausia, muodostui Piipaan lähes yhtä vahva luottamus kuin Ricoon. Onhan ylläpitoponi tietenkin ihan eri asia kuin hoitoponi, joten silläkin osansa tässä. 

Nämä muutamat kuukaudet ovat myös opettaneet miuta valtavasti, sain tuntumaa siihen millaista olisi omistaa hevonen ja kuinka paljon loppujen lopuksi se vie aikaa (sehän toki tiedossa on ollut aina) ja kuinka paljon siihen pitää panostaa. Omat ratsastustaitonikin ovat parantuneet, Piipakaan kun ei kaikkea ihan ilmaiseksi anna, mutta palkitsee kyllä liikkumalla supermageesti kun osaa tehdä siellä selässä jotain oikein. Ehkä sitä taas osaa sitten ratsastaa tuntsareillakin paremmin ja löytää sieltäkin uusia vaihteita. On vain hirmu vaikeaa kuvitella palaavansa takaisin siihen normaaliin ratsastuskouluarkeen ja siihen, että pääsee hevosen selkään tosiaan vain kaksi kertaa viikossa, eikä kaikkea saa tehdä niin vapaasti kuin Piipan kanssa. No, tottumuskysymyshän se tietysti on. Kiitos kuitenkin vielä kerran Piipan omistajille tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta mahtavan ponin kanssa!♥

Hommahan jatkuu siis sitten aivan samaan malliin kuin ennenkin, kaksi tuntia viikossa ja Donnaan pystyn nyt panostamaan kun ei ole ketään muuta siinä rinnalla josta tarvitsisi huolehtia, ainakaan toistaiseksi... Nimittäin nyt kun on tieto paljon paremmasta ja nähnyt vähän tämän harrastuksen toistakin puolta ja sitä kuinka paljon voi päästä tekemään jos on vaan resursseja tarpeeksi, en tiedä kauan jaksan pelkkää ratsastuskoulua. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulen siihen rinnalle tarvitsemaan jotakin muuta, mutta aloitetaan "arki" nyt ihan rauhassa ja katsotaan sitten myöhemmin mihin suuntaan tässä kallistutaan. Mahdollisuudet kuitenkin ovat hyvin rajalliset kun omaan hevoseen ei mahdollisuutta ole.

Nipsu kuvat (c) Essi Kuivalainen, kiitos paljon! 

Sitten vielä ihan muihin asioihin. Raviksen nurmellahan oli viime viikolla EKR:n järjestämät koulukilpailut, joten Jannen Vaunussa oli paljon houkuttelevia alennuksia. Sieltähän sitten tarttui mukaan hieman yllättäen Equilinen kokogrippipaikkaiset ratsastushousut, joita olen Helsingin messuista asti kuolannut, hinta kuitenkin oli silloin liian suuri budjettiini. Kisojen aikana housuista oli sitten aika houkutteleva tarjous ja niitä kerran vielä kokeiltuani totesinkin että ne on ihan täydelliset. Testiin ne pääsivät jo parin päivän päästä kun kipusin Nipsun selkään, ja pitoa ainakin on! Olen ihan rakastunut noihin housuihin ja niitä varmaan rupean pitämäänkin ns. ykköshousuina. Tilaukseen meni myös uusi kypärä, Charles Owenin Hampton Hat, jota sitäkin olin jo katsellut jonkin aikaa. Sitten alkaakin olemaan omat varusteet taas päivitetty, saappaat saavat vielä tosin hetken odottaa. :D

Maanantaina suunnataan nokat kohti Päivölää ja leiriä, joten odotettavissa on sitten taas jonkunnäköistä postaussarjaa kun palaan, pysykää kuulolla. Mutta pitemmittä puheitta ja näihin kuviin ja tunnelmiin, nähdään leirin jälkeen!

♥

Aika mainioita poneja

Kiitokset Iina taas jälleen kuvista!

Jatketaan nyt vielä samalla tuntikoosteteemalla tämäkin postaus. Estetunnista Jorin kanssa löytyykin jo oma postauksensa, siihen pääset tästä. Jäljellä olevista tunneista aikaisemman eli 22.6 menin Daalialla. Ihan tavallinen koulutunti, tai pikemminkin koulurääkki omalla kohdallani. Tunnilla tehtiin väistöjä uralta pois ja takaisin uralle sekä ympyrällä, tasapainoiltiin vähän ilman jalustimia laukassa ja leikiteltiin laukan tempon ja askelpituuksien kanssa.  

Daalia oli aluksi toosi löysä ja valui jatkuvasti liian alassa virkkuukoukuksi, sieltä sitten sitä yritin nostella koko tunnin parhaani mukaan ja ratsastaa pohkeella tahmeita takajalkoja alle. Väistöt meni hyvin kuten yleensä aina Daalian kanssa, ja löytyipähän sieltä sellaista kivaa raviakin kun Dale oli vertynyt ja sain moottoria käyntiin. Laukassa oli samat ongelmat kuin ravissa, ja lisäksi kadotin tuntuman aina ajoittain. Jumppailemalla laukastakin löytyi hyväntuntuisia pätkiä selkään ja etenkin isommassa tempossa sain ratsastettua Daaliasta ulos tosi kivaa laukkaa aina pätkittäin. Kiinni saaminen ei sitten ollutkaan niin helppoa :D Itsellä on vatsalihakset vähän lomailemassa ilmeisesti, joten se laukan istuminen olikin sitten juttu ihan toisilla tasoilla. Tyytyväinen olen kuitenkin tuntiin, oma puhti meinasi vaan loppua kun joutui pääsi kunnolla töihin pitkästä aikaa ja lämmintäkin oli reippaasti yli 20 astetta. 

Seuraava tunti ja viimeinen sellainen oli sitten 29.6 ja viimeisen kerran kunniaksi saimme esittää sekä ponitoiveita että aihetoiveita tunnille. Päädyimme sitten leikkituntiin, ja olin toivonut tunnille Ninniä, sillä tämä saattoi olla viimeinen mahdollisuus nousta ponin selkään. Ninni on siis myynnissä. Mutta nyt takaisin aiheeseen, eli leikkitunti ja meillä olikin kuvaajia tällä kertaa paljon! Kiitos siis kuvista Henriikalle, Kialle, Juulialle ja Johannalle ja Emilialle. 

Ilman satulaa siis menin niin kuin kaikki muutkin. Verryttelimme aluksi avotaivutuksilla ja pujottelulla ravissa, ja verkkalaukat otettiin kahdella pääty-ympyrällä ja koko kenttää käyttäen. No, Ninni oli aivan oma itsensä, hidas syttymään mutta löytyihän tuosta pallosta laukkapätkillä vauhtiakin kun tarpeeksi kannusti. 

Seuraavaksi hieman tasapainoiltiin. Ohjat jätettiin kaulalle ja kädet vuorotellen vain reisillä, sitten sivuilla, pään päällä... ja lopuksi piti pujotellakkin ilman ohjia, painoavuilla siis. Meillä alkoi lupaavasti, mutta noh, ei sitten loppunut yhtä lupaavasti :D

Seuraavaksi oli pieni palaveri leikeistä. Ensimmäisenä olimme Talli palaa! - leikkiä, jossa emme jääneet Ninnin kanssa kertaakaan. (Liekö johtuu siitä että kukaan ei uskaltanut tulla kanssamme samaan kulmaan...) Tätä leikittiin monta kierrosta. Sitten vaihdoimme leikkiin, jonka nimeä ei tiedetty, mutta ideana että joku huutaa keskeltä jonkun tehtävän (esim maailmanympäri matka) ja kaikki tekevät sen. Se, joka on viimeisenä valmis tai ei suorita tehtävää, joutuu keskelle ja keksimään seuraavan tehtävän. Me ei jääty Ninnin kanssa kuin kerran tai kaksi! Mutta siis, tehtäväähän oli vaikka minkälaista...

Kuka on ensiksi nostanut laukan...

...Voltti naistensatulassa ravissa...

... josta sitten yrityksien jälkeen luisuinkin alas...

... Selästä alas ja takaisin selkään...

... Polvillaan...

... Maailmanympärysmatka käynnissä(me kyllä saatettiin vähän fuskata)...

Ja sitten loppuverryttelyt vielä kolmikaarisilla ravissa, jumppailtiin heppoja ihan reilusti, tavoitteena saada taipumaan kaikki sisäpohkeen ympärille. Ninni alkoi olemaan tosi kivasti siinä ja oli välillä kivan pehmeä. Ja sieltä löytyi kuulemma se ihan oikea ravikin sen puolikipsuttamisen sijaa. Jesjes, takajalat saatiin siis käyttöön kerrankin!

Olin jälleen tosi hyvällä fiiliksellä tunnin jälkeen ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Ninnikin toimi yllättävän hyvin vaikka itse mietinkin viimeiseen asti että olikohan järkevä idea toivoa, viimeisimmästä kerrasta kun oli niin huonot muistot. Hyvä nyt kuitenkin, että jäi viimeiseltä kerralta positiivinen fiilis ponista. Toivottavasti Ninni löytää hyvän kodin ja sille oikean ihmisen♥

Vielä viimeiseksi on infottava Berryn kanssa puuhailuista. Me ollaan jatkettu kävelemistä joka viikko, ja nyt viimeisellä viikolla kävinkin kaksi kertaa, kun olin sekä torstaina että lauantainakin Kiviojilla. Keskiviikkona en ehtinyt tekemään mitään, mutta sain sen päivän onneksi korvattua. Berrystä kuoriutui myös aikamoinen vesipeto, en olisi uskonut että se miun perässä kävelisi järveen ilman hirveää epäröintiä. Niin se vaan sinne asteli ja polskutteli tyytyväisenä, yritti kastella minut ja Matildankin. Ihanaa nähdä kun poni on onnellinen♥ 

♥ (c) Nea